tiistai 25. helmikuuta 2014

Lapsiperheen eteinen


Talviloman aikana tänne eteläiseen Suomeen taisi tulla kevät. Vahvistusta tälle ei olla saatu, joten vielä ei ole syytä pakata toppavaatteita kellariin ja siirtyä välikauden varustuksiin. Aikaisesta keväästä  (tai ehkä Kakkosen ja Kolmosen kiivassanaisista keskusteluista yhteisen huoneen käyttöperiaatteista) inspiroituneena päätimme laittaa kotimme myyntiin ja vaihtaa suurempaan. Tämä sen sijaan oli perusteltu syy siivota eteinen ja pakata ylimääräiset toppavaatteet tai, jos takatalvi iskee, välikausivermeet piiloon.  


Hauska yhteensattuma oli, että eteisen järjestelyn jälkeen päätin juoda kupillisen pakuriteetä ja lukea, mitä Nainen Talossa -blogin Katjalle kuuluu. Niin vain oli Katjallakin ollut eteinen juuri järjestelyn alla! Katja tosin oli löytänyt eteisestään juustohöylän, meidän höylämme on edelleen hukassa. Lapsiperheen eteisestä taitaa ilmeisen helposti tulla kurahousujen, välikausikenkien ja toisissa tapauksissa myös juustohöylien kuorruttama esterata. 

Meidän eteisessä tykkään siitä, että lasten naulakot ovat tarpeeksi alhaalla niin että lapset voivat itse ripustaa takkinsa ja haalarinsa naulaan ja samoin hakea ne siitä lähtiessään. Ne on myös nimikoitu kirjaimin, jotta jokaisella on selkeä oma paikkansa, jota käyttää. Pieni juttu, mutta vähentää keskusteluja siitä "missä mun takki on?" tai "älä käytä mun naulakkoa!". Koukut ovat myös tarpeeksi jykevät, etteivät taivu useammankaan vaatekerran alla. Eteisen seinän maalasin joku vuosi sitten hopeanharmaaksi. Pyrin tekemään siihen huolettoman, eläväisen pinnan ja vaikka maalin alta puuttuu se tekstuuri, jolla tuota pensselin jälkeä olisi enemmänkin saanut esille, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.


Meidän sisustukseen kuuluu vahvasti valokuvat, kirjaimet ja tekstit. Valokuvat ovat usein yhteisiltä matkoilta niin kuin tässäkin Kakkosen ensimmäiseltä matkalta Pariisiin. Askelmittarin mukaan kävelin  päivän aikana 19 kilometriä pitkin Pariisin katuja, osan aikaa 2-vuotias kantorepussa päiväunilla. Muistan aina, kun odotimme Eiffel-tornin edessä liikennevaloissa ja amerikkalaismies sanoi vähän isommille lapsilleen, että "you guys don't know how lucky you are to be here". Se lausahdus tulee usein mieleen, ja mietin, miten uskomattomia elämyksiä ja mahdollisuuksia sitä on ollut, paitsi itsellä myös lapsilla jo tähän ikään. 




Nyt jatkan hetken taas töiden parissa. Uskon, että keväästä tulee aika huikea. Sen verran hienoja suunnitelmia talviloman aikana teimme. Ja aivan varmasti tulen niistä kertomaan lisää, kunhan suunnitelmat hiukan konkretisoituvat. 

Iloa päivään!
Happiness is a state of mind!

Terveisin,
Anna

4 kommenttia:

  1. Oi, tehän elätte jännittäviä aikoja kun koti on myynnissä. Onnea matkaan kohti isompia siivottavia neliöitä! Tuo naulakoiden nimikoiminen on mielestäni plagioinnin arvoinen keksintö. Ja jätän kyllä osoittamatta juustohöylälle omaa kohtaansa naulakossa. Josko se ratkaisisi meilläkin jotain... :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja :) Kovin suurista lisäyksistä ei ole kysymys, lähinnä siitä, että saisimme kaikille lapsille sen oman tilan, johon saa rauhoittua. Lisäbonuksena on se, että viimeistään muutossa se hävinnyt juustohöylä (ja iPad) löytyy.

    Onko sulla muuten tietoa, kenen jäljiltä se höylä siellä eteisessä oli?

    VastaaPoista
  3. Voi, mitä uutisia! Meillä oli tuo uuden etsintä käynnissä joululomalla, mutta tokenimme loman loputtua, eikä kämppä mennyt vielä myyntiin. Te sitten astuitte sen yhden askeleen pidemmälle. Ettehän kovin kauas lähde <3 !?
    Täytyykin soittaa sinulle ja kuulustella kaikki yksityiskohdat :)

    VastaaPoista
  4. No ei toki kauas! Jutellaan tarkemmin pian.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...