Kesä on ihmisen parasta aikaa - tai ainakin se on aina ollut mun elämän parasta aikaa. Tässä vaiheessa syksyä alkaa olla jo vaikea päästä suloisten kesäpäivien tunnelmiin. Kesän tekee läheisemmäksi ainoastaan kellojen siirtäminen lähintä kesää kohti. Harmi vain, että se on se entinen eikä tuleva kesä.
Tiedän (ja jopa pidän ystävinäni, olen sillä tavoin hyväksyvä) ihmisiä, jotka rakastavat syksyä. Tarkemmin kysyttäessä paljastuu usein, että he rakastavat syksyissä kynttilöitä, kotisohvalla köllöttelyä, suklaata ja punaviiniä. Harvemmin on kaihoten mainittu kuravaatteiden pukemista uhmaikäiselle, lehtien haravointia ja bussipysäkillä tuulessa värjöttelyä.
Ajattelin kuitenkin järkevöityä ja lakata taistelemasta vuodenaikojen vaihtelua vastaan - luulen, että mahdollisuuteni olisivat joka tapauksessa olleet heikohkot - ja liittyä syksyihmisiin. Kunhan löydän oikean kynttilöiden, suklaan ja punaviinin suhteen, voin selvitä tästäkin syksystä. Ja aina välillä, kun pimeys ja kylmyys käyvät aivan ylitsepääsemättömiksi, voin hetkeksi palata kesän muistoihin: lämpöön, valoon, meren kimallukseen ja auringon ja hiekan tuoksuisiin lapsiin.
