Mulla on niin ristiriitainen suhde syysistutuksiin. Tänä(kin) syksynä päätin, että nyt en anna periksi ympäristön (ihan oman pään) paineelle vaan jätän laatikot tyhjäksi. Vastustin ehkä kaksi päivää.
Olen kuitenkin aika iloinen kanervistani nyt.
Ja jotenkin mua puhuttelee tuo auringonsäde tuossa kynttilälyhdyssä.
Vuosi vuodelta syksyt tuntuvat pimeämmiltä, sateisemmilta ja pidemmiltä
(ja pimeämmiltä, mainitsinko jo pimeän?)
mutta aina sieltä on löydettävissä se pieni auringonsäde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti