Huomaan, että mulla on tapana aloittaa joulutunnelmoinnit ensimmäisine piparinpaistoineen ja kauneimpine joululauluineen hyvissä ajoin marras-joulukuun vaihteessa. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi, sillä huomaan miettiväni viikkoa ennen joulua, että olenko nauttinut riittävästi tästä ihanasta joulunalusajasta vai olenko vain mennyt tukka putkella työasioita hoidellen. Näin voi sitten käydä läpi ne tunnelmalliset hetket, joita jo on ollut ja ajatella, että kaikki mitä vielä tulee, on plussaa. En ole valtavien jouluvalmistelujen kannalla, vaan toivon kauniiden kynttilöiden, joululaulujen ja konvehtien riittävän pitkälle. Kynttilöitä olen hankkinut pitkin syksyä, viimeksi Tiimarin konkurssipesästä, kuten Nainen Talossa -blogin Katja 7vee synttärikoristelut.
Näihin kauniisiin kynttilään kiinnitettäviin siipiin ihastuin Naisten joulumessuilla Wanhassa Satamassa. Elina Mäntylän Valona design tekee metallisten siipien lisäksi paljon muutakin kaunista ja nyt mulla on harkinnassa muutama muukin ihanuus: lisää siipiä ja ainakin enkeleitä. Naisten joulumessuilta löytyi myös shabby chic -tyylisiä piparimuoteista tehtyjä koristeita, joita kiinnitän niin ikään kynttilänjalkoihin, kunhan muistan ostaa siimaa. Huomasin muuten messuilla tekeväni ostoksia lähinnä itseäni ajatellen. Taitaa olla onnellisuuprojektini ansiota. Aiemmin olisin käyttänyt tilaisuuden tehden jouluostoksia muille, mutta nyt tein pieniä löytöjä itselleni ja nautin niistä kovasti.
On muuten ihanaa, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kynttilöitä voi jo laittaa palamaan erilaisille tasoille. Nämä lapset eivät tosin ole olleet koskaan mitään kiipeilijöitä, mutta toki aiemmin piti olla varovaisempi. Eilinenkin sateinen, pimeä ilta sai nopeasti ihan eri tunnelman kun sytyttelin muutamat kynttilät ja laitoin Jouluradion soimaan. Se mun täytyy tunnustaa, että olen hiukan huono laittamaan musiikkia soimaan. Koen olevani muka niin kiireinen, että en ehdi pysähtyä siksi aikaa, että valitsisin sopivaa musiikkia soimaan askareiden taustalle. Nyt joulun alla olen tietoisesti ottanut aikaa joululauluille ja se kyllä rauhoittaa ja lisää onnellisuutta nopeasti.
Saman viikonlopun löytöjä on myös TitiMadamen unicorn-kaulakoru. Kollegoillani on ollut vastaavia jo muutaman vuoden ja nyt tuntui, että tämä yksisarvinen sopi minulle kuin nenä päähän. Harmi kyllä unohdin riisua korun ennen kuin aloin touhuilemaan lasten kanssa ja niinhän siinä kävi, että Kolmosen sylitellessä yksisarvisesta tuli hevonen niin että naps vaan. Onneksi mieheni toivoi ja saa (ei saa paljastaa) kontakti- ja pikaliimaa joululahjaksi, niin saan korun varmasti pian taas käyttöön.
Never stop dreaming,
Anna
