Miniloma pakkaamisesta

Kannoin pari päivää sitten muuttolaatikot sisään niin pääsimme pakaamaan ensi viikon muuttoa varten. Koti on täynnä puoliksi pakattuja muuttolaatikoita ja osittain tyhjennettyjä kaappeja. Vappupallot, partioleirikamat ja Fidaan menevät pussukat sikin sokin solmussa. Onko pakko kestää kaaosta, vaikka tietää, että se on väliaikaista? 

Mä olen tosiaan huonoimmillani sotkussa. Tuntuu, että saman tien pääkin on samanlaista sotkua. Pakenen viime viikkoisiin Tukholman kuviin. (Ja suklaaseen, mutta jos sitä ei haista ja tyhjät käärrepaperit on piilotettu, onko sitä lainkaan syötykään?)

Käytiin Tukholman päivänämme vesibussisightseeingilla. Reitti kulki Djurgårdenin ympäri ja aluksessa oli jokaiselle kuulokkeet, joissa oli selostus myös suomeksi. Isommat lapset jo kuuntelivatkin innostuneina, mutta pienin totesi, että on päivälevon paikka. 

Somat pienet ja isommatkin puutalot tekivät minuun vaikutuksen. Lapset taitavat muistaa lähinnä sen, että ABBAn jäsenellä on koti reitin varrella tai Vasa-laivan uppoamispaikan. 

Ei taida kuitenkaan auttaa siirtää pakkaamista kovin pitkälle. Olen ymmärtänyt, että muuttotalkoolaiset pitävät siitä, että tavarat on etukäteen pakattu. Ehkä vielä yksi työjuttu (ja rivi suklaata) ja otan muuttolaatikon kauniiseen käteeni.

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!

Terveisin,

Anna

Kirjoittaja on huvilan rakennuttajan puoliso, joka lämmittelee kesän huvilaprojektia varten muuttamalla uuteen kotiin ja karkaamalla sen jälkeen ystävän kanssa minilomalle Kööpenhaminaan.

Istutusideoita Tukholmasta

Loistava Tukholman risteily takana ja paljon uusia ideoita nyt hautumassa. Sää Tukholmassa oli aurinkoinen mutta tuuli purevan kylmä. Sen verran etelämpänä siellä ollaan, että kirsikkapuut olivat täydessä kukassa tai jo ylikin eikä koivuallergikon nenä valunut. 

Vanhan kaupungin kaduilla ei vielä aamusta ollut ruuhkaa ja meidänkin kolmen lapsen, äidin ja mumman seurueelle riitti paitsi tilaa, myös nähtävää. Suosikkiterassiravintolani Le bar Rougen edessä oli tämän kevään puhuttelevimmat istutukset. Mitenköhän meillä hyasintti on ainoastaan joulukukka? Ja jos se nyt on Tukholmassa kevätistutusten pääosassa, montako kevättä myöhemmin niitä nähdään meillä Suomessa?

Muratin ja hyasinttien yhdistelmä oli tosi kaunis. Parasta tietenkin se, että tämä olisi itselläkin toteutettavissa. Muratti tuntuu myös talvehtivan ainakin täällä eteläisessä Suomessa aika hyvin ja sinnittelee vähemmälläkin hoidolla (siis hyvää puutarhahenkilökuntaa on nykyään niin vaikea saada).

Lasten kanssa Tukholman vanha kaupunki on ihana paikka kuljeskella vähän hiljaisempana aikana. Käveltiin rauhakseltaan ja pysähdeltiin välissä ottamaan kuvia ja tutkimaan pikkuputiikkeja. Mä löysin upeat mustat nahkahansikkaat, joissa oli mielettömän hienoa turkoosia tehosteena ja lähtihän jostakin mukaan yksi pehmohirvikin. Se onkin ihan riemastuttavaa, miten ruotsalaiset ovat kääntäneet hirvikannankin matkailuvaltiksi. On meillä paljon opittavaa.

Yhdellä kapealla sivukujalla oli näin kaunis kukkakauppa, Christoffers Blommor. Hiukan rähjääntyneet tikapuut, paljon reiluja laatikoita ja suloinen sekamelska erilaisia kukkia. Juuri sellainen maisema, josta haaveilen meidän huvilan pihamaalle, ehkä aivan siihen tulevan kesäkeittiön viereen. Hortensioita, pioneita ja murattia ainakin.

Pari laatikkoa onkin jo odottamassa. Toinen on nyt lehtikorina, toinen täynnä pyöräilykypäriä. Niitä tosin ei kovin montaa edes tarvita täyttämään yhtä laatikkoa. Pyöräilykypärälaatikko - siinäpä asia, joka vie tehokkaasti ajatukset puutarhaunelmista arkeen. 

Onneksi tähän arkeen mahtuu sekä kypärät että puutarhahaaveet. 

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa!

Terveisin,

Anna

Tätä blogikirjoitusta valmisteltaessa käytiin yhdellä (1) Helsinki-Tukholma-Helsinki-risteilyllä, syötiin neljä (4) aikuisten ja kuusi (6) lasten buffet-ateriaa ja uitiin pallomeressä 18-27 kertaa ja todettiin vastikään kohennetun Silja Serenaden raikastunut ilme. Tätä postausta kirjoitettaessa soitettiin useita remonttiaiheisia puheluita ja suunniteltiin tulevien viikkojen työprojekteja sekä selvitettiin kaksi (2) lievää leikki-ikäisten riitatilannetta sekä pidettiin mielessä lupaus kirjoittaa suihkurusketuskutsuista eikä  suinkaan istutuksista. Tämän postauksen julkaisemisen jälkeen syödään Kolmosen synttärijuhla-aterian arkiversio, makaroonilaatikko ketsupilla.

Kirjoittaja on wanna be -puutarhuri, joka ei osaa nimetä useimpia puutarhakasveja ja unelmoi viinitilallisen elämästä Provencessa. 

Sisävappu!

Aiemmin viikolla uhosin viettävämme vapun visusti sisätiloissa siitepölyn vuoksi. Vappuaaton lyhyttä kävelyä ystävien luokse ja takaisin lukuunottamatta aikuiset ovat onnistuneet tavoitteessa esimerkillisesti (tosin tässä on muutama tunti vielä vappua jäljellä, joten yllätyksiin on varauduttava). Vappuaatto oli oikein iloinen ja äänekäs neljän aikuisen ja seitsemän lapsen kesken!

Lapset, nuo villivarsat, saivat tänään erivapauden ja ovat ulkoilleet sään kylmyydestä ja sateesta huolimatta.

Mä sen sijaan paistoin sillä välin pikamunkit Marttojen ohjeella. Hiivaton taikina oli tosi nopea pyöräyt-tää ja saa erityispisteet siitä, ettei käsiä tarvinnut työntää taikinaan. Paistettaessa munkeista tuli hauskan muotoisia hahmoja. Kokeileva kokki lisäsi sokerin joukkoon nonparelleja, jotka eivät kyllä lopulta py-syneet munkin pinnassa juuri lainkaan. 

Vapun juhlatunnelma ja herkuttelu jatkuu meillä vielä viikonloppuna, kun juhlimme Kakkosen ja Kolmosen syntymäpäiviä. Kunhan munkit on syöty, laitetaan (taas) koti kuntoon ja paistellaan synttärimutakakut ja muut lasten toivomat herkut. Serpentiinit ja ilmapallot saavat hyvällä syyllä jatkaa koristuksena ainakin viikonlopun yli.

Hauskaa loppuviikkoa!

Terveisin,

Anna

Tätä blogikirjoitusta valmisteltaessa ja kirjoitettaessa nautittiin 11 munkkia, 6 lasillista maitoa ja 1 lasillinen simaa (kaupan), soitettiin 3 puhelua, joista yhdenkään aiheena ei kuitenkaan ollut hauskan vapun toivotukset sekä kuunneltiin ainakin seuraavat Edith Piafin kappaleet:

Non, Je Ne Regrette Rien (2 kertaa)
La vie en rose
Milord
Padam Padam
La foule
Paris
Hymne A L'Amour (sekin 2 kertaa)

Kaikki munkkeja syöneet saivat xylitol-pastillit ruokailun jälkeen ja vain 1 jätti toisen munkin syömättä kiusallisen sokerin varisemisen vuoksi. 

Kirjoittaja on kauppatieteiden maisteri, joka uneksii elämästä Ranskassa, mutta remontoi uutta kotia pääkaupunkiseudulla. 

Kevään ihanuus ja kurjuus

Koivun siitepöly teki tepposet, joten vaikka ulkona onkin mitä parhain sää, meidän perheen on parasta olla sisällä. Voisipa kukinnan aikataulua hiukan ennustaa, varaisin ensi kevääksi pakomatkan jonnekin kauas tähän pahimpaan aikaan. Tällä kertaa vappuun osuvaan ulkonaliikkumiskieltoon on syytä hiukan valmistautua. Kaupasta on haettava vähintäänkin munkinpaistoainekset plus piknik-evästä moneen makuun. Äitini jaksaa järjestää lapsenlapsille eväsretkiä vaikka olohuoneen matolle, jos sää ei muuta salli, mutta itse olen ehkä sitten liian kireä sellaiseen, joten meillä syödään mun aikana vain ruokapöydässä.

Pääsiäisen aikaan ehdimme onneksi jo hiukan iloita keväästä ja pienestä keväisestä eväsretkestä. Näihin kuvien Muumi-mukeihin mulla on hiukan hankala suhde. Ymmärrän, että monet niistä ovat keräilykohteita ja kuppi on sinällään sopivan kokoinen, mutta jos valita saa, juon mieluummin muumittomasta mukista. Tilanne on vielä pahempi Muumi-lusikoiden kanssa. En vain kerta kaikkiaan saa itseäni syömään sellaisella. Miellän Muumi-ruokailuvälineet niin lasten jutuksi, että haluan syödä sellaisella yhtä paljon kuin lasten kastelusikoilla. Tiedän, että tämä on arka aihe ja näin Tove Janssonin juhlavuonna silkkaa maanpetturuutta, mutta meillä on jokaiselle omat pimeät kohtamme. 

Kun nyt on todettu, että en ole tuolla ulkona ottamassa keväistä väriä hipiääni, voin kertoa, että olen jo pari vuotta käynyt ruskettumassa suihkurusketuskutsuilla. Tänäänkin siis suuntaan ystävän kanssa aloittamaan kesää espanjalaisella rusketuksella. Kerron niistä seuraavassa postauksessa sitten lisää.

Pikaista helpotusta kanssa-allergikoille ja hauskaa vappuviikkoa kaikille!

Terveisin,

Anna

Rento pääsiäinen

Olipa upea pääsiäinen! Kaikki osui just niin nappiin ja siihen päälle oli vielä niin aurinkoista ja lämmintä. Neljässä päivässä ehtii yhtä jos toistakin, etenkin kun ei ole wifiä käytettävissä. Meille on muodostunut jo perinteeksi viettää pääsiäislomasta puolet ystävien luona ja toinen puoli mökillä perheen kanssa. Muistelin eilen, että vuosia pääsiäinen oli lähinnä hyvää aikaa lukea tenttiin ja varsinainen pääsiäisen vietto oli vain unelma. Sekään vaihe elämässä ei kestänyt loputtomiin, vaikka tuntuikin loputtomalta.

Ystäväni kertoi pitävänsä päsiäisestä enemmän kuin joulusta (ja kunnon kristittynä niin kuuluukin, pääsiäinenhän on kristikunnan suurin juhla). Jouluun kun liittyy valtavasti valmisteluja ja monella myös paineita, jotka tuovat jouluun suoriutumisen ilmapiirin. Pääsiäisestä sen sijaan voi vain nauttia ilman suurempia esivalmisteluja. Meilläkin valmistelut olivat lähinnä keveitä istutuspuuhia ja suklaamunien hankintaa. Ei muuten helppo homma sekään, jos munat mystisesti tuppaavat häviämään tarjoiluastiastaan. Olisihan ne tietysti voinut piilottaa näkösältä, mutta eivät ne kaapissa niin kauniita ole.

Pääsiäispäivänä laiturilla istuessani mietin, mistä kokemani rauha ja onnellisuus oikein kumpuavat. Asiat eivät varsinaisesti ole menneet parempaa tai huonompaan, kunhan vain ovat. Huomasin sitten, että olen viime vuosien mittaan luopunut suorittamisesta miltei kokonaan. Voin antaa itseni istua paikallani ja nauttia auringosta ja lämmöstä ilman pienintäkään ajatusta siitä, mihin seuraavaksi "pitäisi" ryhtyä. Alan hiljalleen ymmärtää tarinaa Martasta ja Mariasta. Tiedättehän sen, jossa Martta puuhaa ja puuhaa ja Maria istuu Jeesuksen kanssa juttelemassa. Martta hermostuu ja pyytää Jeesusta puuttumaan asiaan. Jeesus vain toteaa, että Maria on valinnut hyvin ja sitä ei pidä häneltä ottaa pois. Reippaat kolmekymmentä vuotta Marttana ja nyt sielussa rauha Mariana. Kuka olisi uskonut.

Tähän rennompaan olemiseeni kuului myös rento pääsiäiskakku, joka syntyi Suolaa&Pippuria-blogin mutakakku-ohjeella. Päälle näteimmät suklaamunat, joita löysin ja tarjolle. 

Lämpimiä, rentoja päiviä jokaiselle!

Terveisin,

Anna

Pitkäperjantain tunnelmia

Ostin vihdoin uuden kameran ja pääsin sitä eilen kokeilemaan. Siinä onkin kaikenlaisia jänniä omininaisuuksia, joihin hiljalleen pääsen sisään. 

Pitkäperjantain ja pääsiäisen ohjelmaan kuuluu vierailuja niin ystävien luo kuin mökkeilemään. Koti onkin siksi jäänyt laittamatta pääsiäisasuun. Saimme asunnon myytyä muutama viikko sitten ja muutto häämöttää lähitulevaisuudessa ja jotenkin tuntuu, ettei enää tähän kotiin jaksa niin panostaa. 

Jännä juttu muuten, että lapsena pitkäperjantai oli tosissaan pitkä. Kavereille ei saanut soittaa ja päivän tunnelmakin oli synkkä. Niin sitä vain maallistutaan, että pääsiäisen aika on mitä loistavinta aikaa ystävien tapaamiselle.

Tatuointi on parantunut tosi nopeasti. Sitä ei siis tarvitse pitää levossa vaikka kuvasta voisi niin päätellä.

Muu perhe jo tuolla pakkaa, joten minunkin on aika maalata naamani ja mennä mukaan.

Aurinkoista viikonloppua!

Happiness is a choice!

Terveisin,

Anna

Pääsiäis-rairai

Vaikka viime viikkoina on tuntunut siltä, että aika on kulunut töissä, se ei kuitenkaan taida ihan pitää paikkaansa iPhonesta löytyneen todistusaineiston valossa. Rairuohot saatiin istutettua eikä edes liian myöhään! Harvaan tosin, mutta mahtuupahan enemmän tipuja ja pupuja ja suklaamuniakin joukkoon. 

Keskiviikkona saadaan ystäviä lapsineen kylään. Tarkoitus on askarrella pääsiäiseksi muutamat tiput tai puput ja askarella viilipurkin ympärille keväiset kehikot. Sain kivoja vinkkejä kevyeen askarteluun kollegoilta ja luulen, että onnistumme paitsi nauttimaan toistemme seurasta myös askartelemaan ilman loppun palamisen uhkaa. Se ei nimittäin ollut kaukana lauantai-iltana, kun valmistimme virpomisvitsoja vielä iltamyöhäisellä. Koko uudellamaalla ei ollut loppuviikosta enää myynnissä askarteluhöyheniä (siis niitä äitiystävällisiä rautalangallisia), joten varmistuttuamme asiasta käymällä noin neljässätoista eri liikkeeessä, vaihdoimme taktiikkaa ja koristelimme oksat silkkipaperikukilla. Ei paha rasti lainkaan  levänneenä ja ajan kanssa mutta näin työstä työhön hypelleenä tuntui jo hiukan liialliselta. Jopa niin, että päätimme olla ensi vuonna matkoilla palmusunnuntaina. Matkakohdetta emme vielä päättäneet, mutta lapset toivovat kylpylää ja minä tuttuun tapaan Ranskaa. Katsotaan kuka tällä kertaa vetää pisimmän korren.

Oksat saatiin tosiaan tehtyä ja rait kylvettyä (joka kerta mietin, olisiko tänä vuonna se kerta, kun istutan rairairuohon tyhjään koskenkorvapulloon ja aina se kaatuu siihen, että meillä ei kirkasta juoda) ja lapset pääsivät virpomaan. Pieniä suklaamunia olen ostanut jo pari viikkoa. En tiedä, kuka niitä syö, kun purkki on jatkuvasti tyhjä. Eilisiltä virpojilta jäi heiltäkin muutama pussi ihan syömättä mutta paljon kanssahan pärjää, eikö niin? 

Aurinkoa!

Terveisin,

Anna

Lapsiperheen eteinen

Talviloman aikana tänne eteläiseen Suomeen taisi tulla kevät. Vahvistusta tälle ei olla saatu, joten vielä ei ole syytä pakata toppavaatteita kellariin ja siirtyä välikauden varustuksiin. Aikaisesta keväästä  (tai ehkä Kakkosen ja Kolmosen kiivassanaisista keskusteluista yhteisen huoneen käyttöperiaatteista) inspiroituneena päätimme laittaa kotimme myyntiin ja vaihtaa suurempaan. Tämä sen sijaan oli perusteltu syy siivota eteinen ja pakata ylimääräiset toppavaatteet tai, jos takatalvi iskee, välikausivermeet piiloon.  

Hauska yhteensattuma oli, että eteisen järjestelyn jälkeen päätin juoda kupillisen pakuriteetä ja lukea, mitä Nainen Talossa -blogin Katjalle kuuluu. Niin vain oli Katjallakin ollut eteinen juuri järjestelyn alla! Katja tosin oli löytänyt eteisestään juustohöylän, meidän höylämme on edelleen hukassa. Lapsiperheen eteisestä taitaa ilmeisen helposti tulla kurahousujen, välikausikenkien ja toisissa tapauksissa myös juustohöylien kuorruttama esterata. 

Meidän eteisessä tykkään siitä, että lasten naulakot ovat tarpeeksi alhaalla niin että lapset voivat itse ripustaa takkinsa ja haalarinsa naulaan ja samoin hakea ne siitä lähtiessään. Ne on myös nimikoitu kirjaimin, jotta jokaisella on selkeä oma paikkansa, jota käyttää. Pieni juttu, mutta vähentää keskusteluja siitä "missä mun takki on?" tai "älä käytä mun naulakkoa!". Koukut ovat myös tarpeeksi jykevät, etteivät taivu useammankaan vaatekerran alla. Eteisen seinän maalasin joku vuosi sitten hopeanharmaaksi. Pyrin tekemään siihen huolettoman, eläväisen pinnan ja vaikka maalin alta puuttuu se tekstuuri, jolla tuota pensselin jälkeä olisi enemmänkin saanut esille, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Meidän sisustukseen kuuluu vahvasti valokuvat, kirjaimet ja tekstit. Valokuvat ovat usein yhteisiltä matkoilta niin kuin tässäkin Kakkosen ensimmäiseltä matkalta Pariisiin. Askelmittarin mukaan kävelin  päivän aikana 19 kilometriä pitkin Pariisin katuja, osan aikaa 2-vuotias kantorepussa päiväunilla. Muistan aina, kun odotimme Eiffel-tornin edessä liikennevaloissa ja amerikkalaismies sanoi vähän isommille lapsilleen, että "you guys don't know how lucky you are to be here". Se lausahdus tulee usein mieleen, ja mietin, miten uskomattomia elämyksiä ja mahdollisuuksia sitä on ollut, paitsi itsellä myös lapsilla jo tähän ikään. 

Nyt jatkan hetken taas töiden parissa. Uskon, että keväästä tulee aika huikea. Sen verran hienoja suunnitelmia talviloman aikana teimme. Ja aivan varmasti tulen niistä kertomaan lisää, kunhan suunnitelmat hiukan konkretisoituvat. 

Iloa päivään!

Happiness is a state of mind!

Terveisin,

Anna

DIY korkkiboxi ja arvonta

Suureen kevätsiivoon liittyen olen nyt myös pakannut kirkasvalolampun laatikkoonsa ja jättänyt sen lojumaan näkösälle sillä ajatuksella, että mieheni sen siitä toimittaa kellariin säilöön. Huomaatte, että olen oikein toimelias. Sisustusesineetkin vaihtavat paikkaa. Tämä korkkilaatikko saa olla vielä hetken, vaikkakin itse liitän sen enemmän uuteen vuoteen ja talveen. Olen kerännyt alalaatikkoon kuohuviinipullon korkkeja ja niitä metallikehikkoja ja suunnitelmissa on pientä askartelua. Kehikko servettiin voisi tosin olla ilmiselvä ja kiireiselle sopiva ratkaisu, mutta pyrin olemaan vetoamatta kiireeseen, se on niin passé, joten ehkäpä innostuessani lisään jotain keväistä matkan varrella.

Korkkilaatikot syntyvät muuten näppärästi, etenkin jos on jo ennakoinut ja kerännyt korkit valmiiksi. Korkkeja voi löytää hyvin vaikka Fidasta tai Toriltakin. Valmistus on tosi helppoa, lähinnä pitää varmistaa, etteivät lapset pääse käsiksi maaleihin ja pensseleihin. Puinen laatikko on saanut ohuelti ensi mustaa, sitten valkoista maalia, hyvin vapaaseen shabby chic -tyyliin. Maalin kuivumisen jälkeen pintaa on hiukan hiottu hiekkapaperilla niin pinnasta saatiin kuluneen näköinen. Korkit on myös viimeistelty valkoisella maalilla. Kannattaa käyttää miltei kuivaa pensseliä niin maalia ei tule liikaa. 

Nainen Talossa -blogissa on muuten meneillään kiva Lekmer-arvonta. Mä olin kuullut sieltä täältä Lekmeristä mutta olettanut, että kyseessä on vain lelukauppa. Ilokseni huomaan, että siellä on vaikka mitä muutakin. Lekmer.fi-verkkokaupasta  saa myös ne välikausihaalarit ja käsineet, mitä meillä ainakin seuraavaksi aletaan miettiä. 

Onnea ja iloa päivääsi!

Terveisin,

Anna

Lumi suli, kevät tuli?

Talvi näyttäisi nyt toistaiseksi väistyvän, jos sulaneesta lumesta mitään voi päätellä. Aloitinkin saman tien kevätvalmistelut kotona ja olen ollut erinomaisen aikaansaava. Tähän mennessä olen

• riisunut, pessyt ja arkistoinut tummat talviverhot. 
• ostanut kauppareissulla suosikkivärisiä tulppaaneita. Hankin kerralla vähän enemmän niin niistä on vielä enemmän iloa!
• vienyt rahapuun biojätteeseen. Tämä ei siis ole mun joka keväinen riitti, vaan liittyy lähinnä mun huonekasvien alhaiseen elinajanodotteeseen. Ihme, että jaksoi näinkin monta vuotta hengissä.
• harkinnut josko on jo viininpäivänseisauksen aika. Viinipäivänseisaus on siis se päivä, jolloin keväisin vaihdetaan punaviini valkoviiniin ja syksyisin valkoviini punaviiniin. Päädyin harkinta-aikaan, jolloin molempien käyttö on sallittua. Lopullinen viinipäivänseisaus on varmaankin sitten maaliskuussa - onhan se ensimmäinen kevätkuukausi ja ansaitsee merkkipäivänsä.

Muut kevätpuuhat liittyvät lähinnä kevätmuotiin ja kutsuiluun ja keittiöpuutarhan perustamis-oppaisiin. Keittiöpuutarhan perustamisessa olen käynyt tähän mennessä läpi vaiheet, jotka kohdennan puolisolleni. Tiedättehän, raskaan kaivamisen ja kehikoiden rakentamisen. Kevätmuoti sen sijaan on tänä vuonna mahdollisimman helppoa, vaihtaa vain mustan valkoiseen tai jos ei halua luopua mustasta, vaihtaa vain mallin väljempään ja kevyempään.

Meillä oli viikonloppuna ystäviä kylässä ja sen on aina yhtä mukavaa. Teen usein iltatöitä, joten nämä kyläilyt pitää merkitä kalenteriin jo varsin aikaisin. Silloin toisaalta on mitä odottaa. Sain vähän aikaa sitten kutsuilla todella hyvää mutakakkua, joka oli kaiken lisäksi vehnätöntä, joten tein sitä heti tilaisuuden tullen. Vispasin sen kaveriksi vielä maidottoman vaahdon, jonka maustoin vaniljasokerilla. Älyttömän hyvää! Alkuperäinen ohje, jota tällä kertaa noudatin pilkuntarkasti, on Suolaa&Pippuria-blogista. 

Aurinkoisia päiviä! Life is good!

Terveisin,

Anna