maanantai 29. lokakuuta 2012

Such a shabby chair



Vanhoista tuoleista saa tosi kauniita, kun niitä hiukan shäbäyttää maalilla ja hiomapaperilla. Tämäkin hylätty tuoli pääsee uuteen käyttöön uuden tyylin saaneena. Ei kannata ylenkatsoa kaikenlaisia rakennusjätevarastoja ja lavoja, niistä voi tehdä yllättävänkin hienoja löytöjä. Ilmeisesti roskalavakaiveluun voi oppia vanhemmallakin iällä, mutta toki se helpottaa, jos siihen suhtautuu intohimoisesti. Itse olen valinnut skeptisesti silmiä pyörittelevän vaimon roolin, mutta miehelläni on selvästi luontainen silmä aarteiden bongailuun.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Syystunnelmia


Kesä on ihmisen parasta aikaa - tai ainakin se on aina ollut mun elämän parasta aikaa. Tässä vaiheessa syksyä alkaa olla jo vaikea päästä suloisten kesäpäivien tunnelmiin. Kesän tekee läheisemmäksi ainoastaan kellojen siirtäminen lähintä kesää kohti. Harmi vain, että se on se entinen eikä tuleva kesä.
Tiedän (ja jopa pidän ystävinäni, olen sillä tavoin hyväksyvä) ihmisiä, jotka rakastavat syksyä. Tarkemmin kysyttäessä paljastuu usein, että he rakastavat syksyissä kynttilöitä, kotisohvalla köllöttelyä, suklaata ja punaviiniä. Harvemmin on kaihoten mainittu kuravaatteiden pukemista uhmaikäiselle, lehtien haravointia ja bussipysäkillä tuulessa värjöttelyä.
Ajattelin kuitenkin järkevöityä ja lakata taistelemasta vuodenaikojen vaihtelua vastaan - luulen, että mahdollisuuteni olisivat joka tapauksessa olleet heikohkot - ja liittyä syksyihmisiin. Kunhan löydän oikean kynttilöiden, suklaan ja punaviinin suhteen, voin selvitä tästäkin syksystä. Ja aina välillä, kun pimeys ja kylmyys käyvät aivan ylitsepääsemättömiksi, voin hetkeksi palata kesän muistoihin: lämpöön,  valoon, meren kimallukseen ja auringon ja hiekan tuoksuisiin lapsiin.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Dream, hope, wish, believe

Mulla on niin ristiriitainen suhde syysistutuksiin. Tänä(kin) syksynä päätin, että nyt en anna periksi ympäristön (ihan oman pään) paineelle vaan jätän laatikot tyhjäksi. Vastustin ehkä kaksi päivää. 

Olen kuitenkin aika iloinen kanervistani nyt.

Ja jotenkin mua puhuttelee tuo auringonsäde tuossa kynttilälyhdyssä.
Vuosi vuodelta syksyt tuntuvat pimeämmiltä, sateisemmilta ja pidemmiltä
(ja pimeämmiltä, mainitsinko jo pimeän?)
mutta aina sieltä on löydettävissä se pieni auringonsäde.

Vaahtokarkkikikkailua


Vaahtokarkkeja ja hammaspastilleja.

Näissä on niin herkkuvärit.
Yllättävän hyvin lapset tietävät kummasta purkista otetaan ruoan jälkeen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...