Korvensuun herkkumysli

Lopetin puolisen vuotta sitten vehnän syömisen, ja koska likipitäen kaikki valmismyslit sisältävät runsaasti vehnää - puhumattakaan siitä sokerista - oli opeteltava valmistamaan mysliä itse. Olin aiemmin ajatellut myslin tekemisen olevan hidasta ja hankalaa, mutta itse asiassa se on helpompaa kuin pannukakun paistaminen. Teen parin, kolmen viikon välein ison satsin mysliä ja muuttelen perusohjetta fiiliksen ja kuivakaapin sisällön mukaan. Hiljattain löysin ruokakaupasta isoja kaurahiutaleita, jotka tuovat mysliin mahtavaa rakennetta. 

Mysli:

6 dl isoja kaurahiutaleita

4 dl kaurahiutaleita

4 dl kauraleseitä

2 dl cashew-pähkinöitä

1 dl pellavansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1-2 dl kaakaonibsejä

kuivattuja banaanilastuja

hunajaa

1/2 - 1 dl neitsytkookosoljyä tai muuta öljyä

hiukan vettä

(vaniljasokeria)

Valmistus:

Kuumenna öljy isossa kattilassa. Murskaa pähkinät pienemmäksi (itse käytän lihanuijaa, sitä samaa, jolla valmistuu myös tikkarimurske pipareihin). Sekoita hunaja ja kuivat aineet banaanilastuja ja kaakaonibsejä lukuun ottamatta keskenään kattilassa. Lisää hiukan vettä sekoittaen niin saat muromysliä. Levitä seos pellille ja paistele n. 150 C asteessa 15-20 minuuttia. Sekoita välillä. Jäähtyneeseen mysliin voi lisätä kuivattuja hedelmiä tai minun tapauksessani näitä kaakaonibsejä ja banaanilastuja.

Nämä määrät ovat melko suurpiirteisiä, en ole varsinaisesti mikään macarons-kokki vaan vetelen isommalla pensselillä. Myslin valmistuksessa se onneksi toimii hyvin. Kookosöljystähän voi olla monta mieltä, mutta itse tykkään sen mausta, joten käytän sitä ja purkin pohjat voi käyttää kuivaan ihoon. Sokerin olen korvannut hunajalla. Samat kalorithan siinä on mutta ymmärtäisin sen olevan hiukan sokeria terveellisempää. Mukavia myslihetkiä!

Nauti tästä päivästä!

Anna

Kynttilänsiivet

Huomaan, että mulla on tapana aloittaa joulutunnelmoinnit ensimmäisine piparinpaistoineen ja kauneimpine joululauluineen hyvissä ajoin marras-joulukuun vaihteessa. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi, sillä huomaan miettiväni viikkoa ennen joulua, että olenko nauttinut riittävästi tästä ihanasta joulunalusajasta vai olenko vain mennyt tukka putkella työasioita hoidellen. Näin voi sitten käydä läpi ne tunnelmalliset hetket, joita jo on ollut ja ajatella, että kaikki mitä vielä tulee, on plussaa. En ole valtavien jouluvalmistelujen kannalla, vaan toivon kauniiden kynttilöiden, joululaulujen ja konvehtien riittävän pitkälle. Kynttilöitä olen hankkinut pitkin syksyä, viimeksi Tiimarin konkurssipesästä, kuten Nainen Talossa -blogin Katja 7vee synttärikoristelut. 

Näihin kauniisiin kynttilään kiinnitettäviin siipiin ihastuin Naisten joulumessuilla Wanhassa Satamassa. Elina Mäntylän Valona design tekee metallisten siipien lisäksi paljon muutakin kaunista ja nyt  mulla on harkinnassa muutama muukin ihanuus: lisää siipiä ja ainakin enkeleitä. Naisten joulumessuilta löytyi myös shabby chic -tyylisiä piparimuoteista tehtyjä koristeita, joita kiinnitän niin ikään kynttilänjalkoihin, kunhan muistan ostaa siimaa. Huomasin muuten messuilla tekeväni ostoksia lähinnä itseäni ajatellen. Taitaa olla onnellisuuprojektini ansiota. Aiemmin olisin käyttänyt tilaisuuden tehden jouluostoksia muille, mutta nyt tein pieniä löytöjä itselleni ja nautin niistä kovasti. 

On muuten ihanaa, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kynttilöitä voi jo laittaa palamaan erilaisille tasoille. Nämä lapset eivät tosin ole olleet koskaan mitään kiipeilijöitä, mutta toki aiemmin piti olla varovaisempi. Eilinenkin sateinen, pimeä ilta sai nopeasti ihan eri tunnelman kun sytyttelin muutamat kynttilät ja laitoin Jouluradion soimaan. Se mun täytyy tunnustaa, että olen hiukan huono laittamaan musiikkia soimaan. Koen olevani muka niin kiireinen, että en ehdi pysähtyä siksi aikaa, että valitsisin sopivaa musiikkia soimaan askareiden taustalle. Nyt joulun alla olen tietoisesti ottanut aikaa joululauluille ja se kyllä rauhoittaa ja lisää onnellisuutta nopeasti. 

Saman viikonlopun löytöjä on myös TitiMadamen unicorn-kaulakoru. Kollegoillani on ollut vastaavia jo muutaman vuoden ja nyt tuntui, että tämä yksisarvinen sopi minulle kuin nenä päähän. Harmi kyllä unohdin riisua korun ennen kuin aloin touhuilemaan lasten kanssa ja niinhän siinä kävi, että Kolmosen sylitellessä yksisarvisesta tuli hevonen niin että naps vaan. Onneksi mieheni toivoi ja saa (ei saa paljastaa) kontakti- ja pikaliimaa joululahjaksi, niin saan korun varmasti pian taas käyttöön.

Never stop dreaming,

Anna

Keijun joulukoti

Huh, itsenäisyyspäivänä oli vihdoin hyvä hetki rakentaa Helinälle jouluinen yksiö. Vaikka olenkin pyrkinyt tiettyyn rentouteen ja välttämään suorittamista, saan edelleen pientä stressiä tekemättömistä töistä. Helinän kotia nyt ei ehkä voi työksi kutsua ja se ei ainakaan ollut "pitäisi"-hommia vaan täysin omaehtoista. Silti huomasin hermojeni kiristyvän, kun projekti ei edennyt alkua pidemmälle. Mitenköhän kenenkään hermot kestävät sellaista ihan oikeaa rakennusprojektia? 

Idea projektiin tuli Unelmien Talo & Koti -lehdestä (12/2013), jossa tehtiin tontuille yksiöitä. Mä kun tykkään tarinoista ja salaisista maailmoista (lapsena olin ihan varma, että pesukoneen rummun sisältä aukeaa ovi salaiseen maailmaan) niin tämä kutkutti ihan toimintaan saakka. Jos jossakin on taikaa niin eiköhän vain Helinän joulukodissa? Mun suosikkimatkakohteiden listallahan on kohteita kuten Narnia ja Hogwarts, joten tämä sopi kuin hattu päähäni. Tällä taikuuden tasolla kun jatketaan niin kohta jo juostaan King's Crossin asemalla läpi seinän ja päädytään laiturille 9 ja 3/4! 

No mutta asiaan. Tässä vielä lähtöpiste: tyhjiä purkkeja, pähkinöitä, käpyjä ja menneiden vuosien joulukoristeita. Sopivan kokoisten lasipurkkien löytäminen ei muuten ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Nämä purkit ovat Ikeasta mutta olisi kaivannut hiukan leveämpiä ja korkeampia. Lopputulos oli kuitenkin oikein söpönen, joten en valita. Meillä tontut vaihtuivat keijuun, kun löysin tämän joulupukuisen Helinän, jonka ostin Pariisin Disneylandista vuosia sitten. Helinä on hiukan kärsinyt matkan varrella ja toinen siipikin on katkennut mutta eipä ole vaaraa siitä, että lentäisi karkuun. Disneyland on muuten mahtava paikka, jos olet yhtään innostunut saduista, tarinoista ja taikamaailmoista. Siis kunnes se laituri 9 ja 3/4 löytyy. Sitten mennään ja lujaa.

Kaksi purkkia on vielä viimeistelyä vaille, sillä eihän sitä voi tehdä vain yhtä, jos lapsia on kolme. Onneksi toiseltakin Disneyn reissulta oli tuotu Helinä niin niistä ei tullut kiistaa siitä (siis ihan tässä joulun hengessä ei lainkaan meillä riidellä ja ollaan kovin, kovin kilttejä). Kolmoselle sopikin jo sitten perinteinen tonttu ja olkipukki. Voihan se olla, että saan niistäkin tänne kuvia ennen joulua.

Taianomaista joulunalusaikaa!

Anna

I fell in love with the idea of studios for Santa's little helpers I saw in Unelmien Talo & Koti magazine. This one is for one of my favorites, Tinker Bell and I think it looks beautiful and feels like it's full of magic and joyful spirit. This particular Tinker Bell is a souvenir from Disneyland Paris which has been one of our family's favorite holiday destinations for years. We also have high hopes on catching the train on platform nine and three quarters.

I wish you a lovely week!

Anna

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa!

Hieno itsenäisyyspäivä takana! Rauhallista menoa aamupäivällä perheen ja 90vee mummuni kanssa. Pikku hiljaa alan oppia siihen, että kaikkea ei tarvitse ehtiä tai tehdä itse ja "pitäisi" kannattaa poistaa sanavarastosta. Niine ajatuksineni jätin ajatukset aamupäivän kestävästä leipomissessiosta ja taioin Elosen valmiista prinsessakakusta sinivalkoisen sokerimassalla ja Ykkösen askartelemilla Suomen lipuilla. Toimintalinjarationalisoinniksi tätä ratkaisua taidettiin kutsua kahvipöydässä juhla-aterian jälkeen. 

Ateria itsessään oli loistava, seura oli mukavaa ja jollakulla oli jopa niin rentoa, että nukahti pääruoan aikana syliini (ei ollut mieheni, hän pärjäsi oikein hyvin). Sen jälkeen maistui prinsessakakku aivan erityisen hyvältä eikä nyt illallakaan tarvitse pelätä väsymystä vaan voi valvoa yhtä pitkään kuin vanhempansa ja laulaa Robinia. Onnea on. Elämä. 

Nauttikaa pitkästä viikonlopusta!

Anna

Onnellisuusprojektin kirjasuositus

Viimeisimpänä tulokkaana (ja suosituksenani) lukulistallani on Louise L. Hayn "You Can Heal Your Life". Hayn opetus on, että ihmisen ajatukset aiheuttavat hänen tunteensa ja sitä kautta hänen hyvin- tai pahoinvointinsa. Yksinkertaistettuna, kun ajattelet hyviä, positiivisia ajatuksia, koet positiivisia tunteita. Kun ajattelet vihaisia, surullisia tai muita negatiivisia ajatuksia, koet ne negatiivisina tunteina. Positiiviset tunteet saavat kehosi voimaan hyvin, samoin kuin negatiiviset tunteet sairastuttavat kehosi. 

Mieli on niin voimakas, että se ottaa helposti meiltä vallan ja rypee itsesäälissä, vihassa, surussa ja mitä ikinä keksitkin. Ja jos aamusta iltaan miettii, mikä on huonosti ja mikä voisi mennä vielä pieleen, laskee vaivojaan ja pettymyksiään, voi olla varma, että tunnetila on vahvasti negatiivinen. Hiljalleen keho alkaa reagoida, luo kipuja ja sairautta. Kivusta ja sairaudesta saakin sitten näppärästi syyn harmitella kohtaloaan, jolloin noidankehä on valmis. Tuntuuko tutulta? Hayn viesti on sellainen, että olisin aiemmin viitannut sille kintaalla ja uskon, että monessa muussakin se aiheuttaa vastustusta. Kun vyöhyketerapeuttini (se ihana) antoi tämän ajatuksen minulle ensimmäistä kertaa puolisen vuotta aiemmin, en ollut valmis kuulemaan sitä. Itse asiassa muistelen olleeni vähintäänkin ärsyyntynyt tällaisista kerettiläisistä ajatuksista. Minullahan oli sairautta ja kipuja, jonkun toisenhan piti poistaa ne, että voisin jatkaa elämääni! 

Mutta jos ajatuksen voima on ihmeellinen, ihmeellinen on myös tahdon voima. Mielen ylivoiman voi voittaa tahdon voimalla päivä ja hetki kerrallaan ja se on äärimmäisen vapauttavaa. Kun ajatukset harhautuvat vellomaan menneissä pettymyksissä tai tulevissa uhissa, voi aina muuttaa ajatuksensa. Voikin ajatella sitä pitkää (ja voin kertoa, että harjoituksen myötä aina pitenevää) listaa kiitollisuuden aiheista. Voi ajatella läheisiä, joita on ilahduttanut tai auttanut. Voi ajatella, miten tyytyväinen onkaan itseensä ja elämäänsä. 

No joo, tiedän, että voi jo kuulostaa ylitseampuvalta ja moni minut tunteva nyt miettii, onko tämä sitä sarkasmia (rakas ystävä, sinusta on kyllä niin vaikea erota). Ei ole. Aluksi tunsin oloni lievästi naurettavaksi pakottaessani itseni ajattelemaan kauniita ajatuksia, mutta se helpottuu. Helpotukseksi voi rakentaa tukiverkostoa vahvistavista kirjoista, harjoituksista tai vaikka aplikaatioista. Mulla on esimerkiksi iPhonessa Lovin' Me 365 -aplikaatio, jossa on jokaiselle päivälle uusi vahvistus. Siinä on myös sellainen kätsä jaa-toiminto, jota käytän, mutta harkiten. Tiedän kokemuksesta, että jos ei ole valmis, ei halua kuulla muiltakaan onnellisuushöpinää. 

Muutaman viikon aikana meillä on ollut kotona pientä feng shui -ongelmaa astianpesukoneen rikkoutumisen-korjaamisen-uuden asentamisen kanssa. Viemäriliitännät eivät menneet putkimieheltä ihan kohdilleen, sillä saimme viettää viikonlopun viemärinhajussa. Yllättävänkin paljon asioita jää tekemättä, kun keittiön ovea ei halua avata. Näin ollen lasipurkit, joihin Talo&Koti-lehden vinkin mukaisesti oli tarkoitus rakentaa tontuille yksiöt, ovat vielä odottamassa. Jouluun on onneksi vielä aikaa ja se tulee ilman tonttuyksiöitäkin, mikäli tilanne sitä vaatii.

Levollisia ajatuksia,

Anna