Kevään ihanuus ja kurjuus

Koivun siitepöly teki tepposet, joten vaikka ulkona onkin mitä parhain sää, meidän perheen on parasta olla sisällä. Voisipa kukinnan aikataulua hiukan ennustaa, varaisin ensi kevääksi pakomatkan jonnekin kauas tähän pahimpaan aikaan. Tällä kertaa vappuun osuvaan ulkonaliikkumiskieltoon on syytä hiukan valmistautua. Kaupasta on haettava vähintäänkin munkinpaistoainekset plus piknik-evästä moneen makuun. Äitini jaksaa järjestää lapsenlapsille eväsretkiä vaikka olohuoneen matolle, jos sää ei muuta salli, mutta itse olen ehkä sitten liian kireä sellaiseen, joten meillä syödään mun aikana vain ruokapöydässä.

Pääsiäisen aikaan ehdimme onneksi jo hiukan iloita keväästä ja pienestä keväisestä eväsretkestä. Näihin kuvien Muumi-mukeihin mulla on hiukan hankala suhde. Ymmärrän, että monet niistä ovat keräilykohteita ja kuppi on sinällään sopivan kokoinen, mutta jos valita saa, juon mieluummin muumittomasta mukista. Tilanne on vielä pahempi Muumi-lusikoiden kanssa. En vain kerta kaikkiaan saa itseäni syömään sellaisella. Miellän Muumi-ruokailuvälineet niin lasten jutuksi, että haluan syödä sellaisella yhtä paljon kuin lasten kastelusikoilla. Tiedän, että tämä on arka aihe ja näin Tove Janssonin juhlavuonna silkkaa maanpetturuutta, mutta meillä on jokaiselle omat pimeät kohtamme. 

Kun nyt on todettu, että en ole tuolla ulkona ottamassa keväistä väriä hipiääni, voin kertoa, että olen jo pari vuotta käynyt ruskettumassa suihkurusketuskutsuilla. Tänäänkin siis suuntaan ystävän kanssa aloittamaan kesää espanjalaisella rusketuksella. Kerron niistä seuraavassa postauksessa sitten lisää.

Pikaista helpotusta kanssa-allergikoille ja hauskaa vappuviikkoa kaikille!

Terveisin,

Anna

Rento pääsiäinen

Olipa upea pääsiäinen! Kaikki osui just niin nappiin ja siihen päälle oli vielä niin aurinkoista ja lämmintä. Neljässä päivässä ehtii yhtä jos toistakin, etenkin kun ei ole wifiä käytettävissä. Meille on muodostunut jo perinteeksi viettää pääsiäislomasta puolet ystävien luona ja toinen puoli mökillä perheen kanssa. Muistelin eilen, että vuosia pääsiäinen oli lähinnä hyvää aikaa lukea tenttiin ja varsinainen pääsiäisen vietto oli vain unelma. Sekään vaihe elämässä ei kestänyt loputtomiin, vaikka tuntuikin loputtomalta.

Ystäväni kertoi pitävänsä päsiäisestä enemmän kuin joulusta (ja kunnon kristittynä niin kuuluukin, pääsiäinenhän on kristikunnan suurin juhla). Jouluun kun liittyy valtavasti valmisteluja ja monella myös paineita, jotka tuovat jouluun suoriutumisen ilmapiirin. Pääsiäisestä sen sijaan voi vain nauttia ilman suurempia esivalmisteluja. Meilläkin valmistelut olivat lähinnä keveitä istutuspuuhia ja suklaamunien hankintaa. Ei muuten helppo homma sekään, jos munat mystisesti tuppaavat häviämään tarjoiluastiastaan. Olisihan ne tietysti voinut piilottaa näkösältä, mutta eivät ne kaapissa niin kauniita ole.

Pääsiäispäivänä laiturilla istuessani mietin, mistä kokemani rauha ja onnellisuus oikein kumpuavat. Asiat eivät varsinaisesti ole menneet parempaa tai huonompaan, kunhan vain ovat. Huomasin sitten, että olen viime vuosien mittaan luopunut suorittamisesta miltei kokonaan. Voin antaa itseni istua paikallani ja nauttia auringosta ja lämmöstä ilman pienintäkään ajatusta siitä, mihin seuraavaksi "pitäisi" ryhtyä. Alan hiljalleen ymmärtää tarinaa Martasta ja Mariasta. Tiedättehän sen, jossa Martta puuhaa ja puuhaa ja Maria istuu Jeesuksen kanssa juttelemassa. Martta hermostuu ja pyytää Jeesusta puuttumaan asiaan. Jeesus vain toteaa, että Maria on valinnut hyvin ja sitä ei pidä häneltä ottaa pois. Reippaat kolmekymmentä vuotta Marttana ja nyt sielussa rauha Mariana. Kuka olisi uskonut.

Tähän rennompaan olemiseeni kuului myös rento pääsiäiskakku, joka syntyi Suolaa&Pippuria-blogin mutakakku-ohjeella. Päälle näteimmät suklaamunat, joita löysin ja tarjolle. 

Lämpimiä, rentoja päiviä jokaiselle!

Terveisin,

Anna

Pitkäperjantain tunnelmia

Ostin vihdoin uuden kameran ja pääsin sitä eilen kokeilemaan. Siinä onkin kaikenlaisia jänniä omininaisuuksia, joihin hiljalleen pääsen sisään. 

Pitkäperjantain ja pääsiäisen ohjelmaan kuuluu vierailuja niin ystävien luo kuin mökkeilemään. Koti onkin siksi jäänyt laittamatta pääsiäisasuun. Saimme asunnon myytyä muutama viikko sitten ja muutto häämöttää lähitulevaisuudessa ja jotenkin tuntuu, ettei enää tähän kotiin jaksa niin panostaa. 

Jännä juttu muuten, että lapsena pitkäperjantai oli tosissaan pitkä. Kavereille ei saanut soittaa ja päivän tunnelmakin oli synkkä. Niin sitä vain maallistutaan, että pääsiäisen aika on mitä loistavinta aikaa ystävien tapaamiselle.

Tatuointi on parantunut tosi nopeasti. Sitä ei siis tarvitse pitää levossa vaikka kuvasta voisi niin päätellä.

Muu perhe jo tuolla pakkaa, joten minunkin on aika maalata naamani ja mennä mukaan.

Aurinkoista viikonloppua!

Happiness is a choice!

Terveisin,

Anna

Count your blessings

Maanantaina oli ihan erityinen päivä: kävin ottamassa itselleni tatuoinnin synttärilahjaksi. Olin sitä jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ja nyt onnellisuusprojektin myötä ajatus kirkastui. Sanat on mulle ehdottomasti merkityksellisempiä kuin kuvat, joten tiesin alusta saakka, että jos otan tatuoinnin, sen täytyy olla teksti. Pyörittelin mielessä moniakin sanoja ja lauseita ja lopulta päädyin sanaan, joka toimii mulle muistutuksena olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, jota olen saanut.

Kiitollisuus on ensimmäisiä ja vaikeimpia asioita, joita onnellisuusprojektissani aloin harjoitella. Mulle sopii jokailtainen kiitollisuuden aiheiden listaus ja se on selvästi lisännyt onnellisuuttani viimeisten kuukausien aikana. Halusin kuitenkin vielä konkreettisen muistutuksen siitä itselleni. Tatuoinnin paikkakin on suunniteltu niin, että se on mun luettavissa ja erityisesti silloin kun olen onnellisimmillani eli paljain jaloin joogatunnilla tai hiekkarannalla. 

Tatuoinnin teki aivan mielettömän ihana Sini Pinup Tattoosta. Kyselin etukäteen suosituksia kavereilta ja kun kuulin Sinistä, olin varma, että löysin juuri oikean tekijän. Mulle niin ei olisi sopinut rento koputtelu minkään äijäpaikan ovelle (lähinnä siksi etten ole a) rento tai b) äijä). Sinin kanssa sovittiin asioista etukäteen sähköpostilla, joten mua ei juurikaan pelottanut mennä paikan päälle (varmuuden vuoksi on tietty hyvä vähän jännittää, jos on sen luonteinen ja minähän olen). Pinupin tilat Korkeavuorenkadulla on juuri sopivan tyttömäiset ja Sini niin ystävällinen ja avoin, että tunsin oloni heti mukavaksi ja kotoisaksi. Sini suunnitteli kuvan juttelumme perusteella ja kertoi mitä tuleman piti.  Eka kerta kun oli kyseessä, otin kuviakin muistoksi. 

Siskoni oli etukäteen kuvannut, että tatuointikipu on pahimmillaan kuin ihoa leikattaisiin veitsellä. Siitä en tiedä, ja tokihan se sattui, mutta jos on synnyttänyt, viidentoista minuutin pienen viiltelyn tunteen kestää hievahtamatta. Katsoa en uskaltanut ennen kuin oli valmista, joten oli mukavaa, kun Sini oli laittanut Youtubesta P!nkin videoita pyörimään ja sain ajatuksia vähän muualle.

Olin etukäteenkin tosi innostunut ajatuksesta ottaa tatuointi, mutta sitä ei voi verratakaan siihen iloon ja innostukseen, jota tunsin heti sen jälkeen. Oli valtavan voimaannuttavaa tehdä jotakin iloa tuottavaa vain itseä varten ja olenkin pääosin leijunut seuraavat päivät. Kolmen lapsen äitinä on vuosia tehnyt asioita lasten tai perheen näkökulmasta ja oma elämä on osittain (osittain joo, kokeile kokonaan) ollut paitsiossa. Onnellisuusprojektini tarkoituksenahan on lisätä omaa onnellisuutta ja elää omannäköistä ja täydempää elämää. Tatuoinnin ottaminen oli yksi askel eteenpäin sillä tiellä - ja iso askel olikin!

Dare to be different, dare to be you!

Terveisin,

Anna

Pääsiäis-rairai

Vaikka viime viikkoina on tuntunut siltä, että aika on kulunut töissä, se ei kuitenkaan taida ihan pitää paikkaansa iPhonesta löytyneen todistusaineiston valossa. Rairuohot saatiin istutettua eikä edes liian myöhään! Harvaan tosin, mutta mahtuupahan enemmän tipuja ja pupuja ja suklaamuniakin joukkoon. 

Keskiviikkona saadaan ystäviä lapsineen kylään. Tarkoitus on askarrella pääsiäiseksi muutamat tiput tai puput ja askarella viilipurkin ympärille keväiset kehikot. Sain kivoja vinkkejä kevyeen askarteluun kollegoilta ja luulen, että onnistumme paitsi nauttimaan toistemme seurasta myös askartelemaan ilman loppun palamisen uhkaa. Se ei nimittäin ollut kaukana lauantai-iltana, kun valmistimme virpomisvitsoja vielä iltamyöhäisellä. Koko uudellamaalla ei ollut loppuviikosta enää myynnissä askarteluhöyheniä (siis niitä äitiystävällisiä rautalangallisia), joten varmistuttuamme asiasta käymällä noin neljässätoista eri liikkeeessä, vaihdoimme taktiikkaa ja koristelimme oksat silkkipaperikukilla. Ei paha rasti lainkaan  levänneenä ja ajan kanssa mutta näin työstä työhön hypelleenä tuntui jo hiukan liialliselta. Jopa niin, että päätimme olla ensi vuonna matkoilla palmusunnuntaina. Matkakohdetta emme vielä päättäneet, mutta lapset toivovat kylpylää ja minä tuttuun tapaan Ranskaa. Katsotaan kuka tällä kertaa vetää pisimmän korren.

Oksat saatiin tosiaan tehtyä ja rait kylvettyä (joka kerta mietin, olisiko tänä vuonna se kerta, kun istutan rairairuohon tyhjään koskenkorvapulloon ja aina se kaatuu siihen, että meillä ei kirkasta juoda) ja lapset pääsivät virpomaan. Pieniä suklaamunia olen ostanut jo pari viikkoa. En tiedä, kuka niitä syö, kun purkki on jatkuvasti tyhjä. Eilisiltä virpojilta jäi heiltäkin muutama pussi ihan syömättä mutta paljon kanssahan pärjää, eikö niin? 

Aurinkoa!

Terveisin,

Anna