Pipari-ilta lasten ja ystävien kanssa

I-ha-na päivä meillä oli eilen! Mulla oli jo etukäteen jotenkin juhlava ja iloinen olo, kun suunnittelin ja valmistelin meidän perinteistä (tämä nyt oli tällä konseptilla ensimmäinen, mutta jostakinhan se on aloitettava) pipari-iltaa. Piparien leipominenhan on lapsista aina hauskaa, ja nyt haluttiin laajentaa tätä hauskuutta koskemaan ystäviäkin, joten kutsuimme paikalle ystäviä sekä minulle että lapsille! Huomaan nauttivani illanistujaisista, synttäreistä ja muista pienistä juhlahetkistä valtavasti jo etukäteen. On niin mukava miettiä, mistä kukin ilahtuu ja minkälaisia ilonkiljahduksia sitä saakaan kuulla! 

Imuroimaan en ehtinyt, joten sammuttelin turhat valot ja sytytin kynttilöitä tuomaan lämpöä ja tunnelmaa. Valojen vähentäminen ja kynttilöiden sytyttäminen taisi olla joskus jossakin blogissakin esillä syksyn helpoimpana ja edullisimpana sisustusvinkkinä. Taidan jatkaa samalla teemalla myös tänään, kun saamme illallisvieraita ja mulla on vielä strösselitähdet imuroimatta keittiön lattialta.

Piparimuotteja meillä on jo mahtava valikoima, mutta tähän Ultimate Gingerbread Baking Sessioniin käytimme ainostaan jouluaiheisia muotteja. Poikkeuksen teki Kolmosen ruokakaupassa bongaama dinosaurus-muotti, joka oli tietenkin pakko saada, kun Harri ja dinot ja Dinojuna on ihan lemppareita tällä hetkellä. 

Ykkösen Kummitäti, joka oli itseoikeutetusti leipomassa mukana pikkuisen tyttärensä kanssa, on muutamana vuonna tehnyt kummityttönsä kanssa adventtikalenteripipareita. Jatkettiin tätä perinnettä tänäkin vuonna. Tosin vain Ykkösellä oli pinnaa tehdä itse valmiiksi kaikki 24 kappaletta, minä sain koristella ja numeroida Kakkosen ja Kolmosen kalenteripiparit. Kolmonen lähinnä veteli sikeitä ja keskittyi sen jälkeen taikinan syömiseen.

Teen usein aikuisia (ja ennakkoluulottomia lapsia, ei meidän neofoobikkoja) varten tätä herkullista vuohenjuusto-viikuna-saksanpähkinäpiirakkaa. Se häviää aina parempiin suihin, ja vaikka siinä työvaiheita onkin, on se jo niin tuttu resepti, että sen voi väsyneempänäkin tehdä. Alkuperäinen resepti taisi olla Glorian Kodista tai vastaavasta mutta tässä lyhyesti: Pohjan päälle levitellään pannulla pehmennetyt sipulit, murustellaan vuohenjuusto ja saksanpähkinät & viikunat lohkoina. Päälle munamaito. Piirakan voi myös tehdä valmiiksi pakkaseen ja sulattaa tarjoilupäivänä niin kuin minä tein. Tosi hyvää! Piirakan kanssa aikuisia varten oli tarjolla punaviiniä, josta myös tapahtuman nimi, Pipari&punkku (kiitos alkuperäisidean äidille Liinalle), juontaa juurensa. Voitte muuten uskoa, miten hulvattoman vastaanoton sain Pipari&punkku-kutsulleni!

Pipari-iltaa varten hain kaupasta kunnon kasan piparitaikinaa, koristeita ja sokerikuorrutetta. Sokerikuorrute tuntui olevan suosittua, sekä omat että kavereiden tuomat tuubit pursoteltiin kaikki loppuun, mutta ihme kyllä ei huonekaluille. Jokunen vuosi sitten sain kotitaloustaitoiselta kaverilta hauskan vinkin, että tikkarimurskeesta saa pipareihin näppärästi ikkunat. Konsti onkin meillä suosittu ja lapset tekevät isoja ja pieniä ikkunoita vähän joka pipariin. Onneksi lasten kaverisynttäreiltä kotiintuomisiksi saadut tikkarit olivat hyvässä jemmassa, niin oli mistä paukutella tikkarirouhetta! 

Tämän illan tuomalla energialatauksella jaksaa pitkään. Onni on ystävät, perhe, koti ja hetkessä eläminen!

Piparintuoksuisin terveisin,

Anna

Mitä jouluun kuuluu?

Huomaan suunnittelevani tulevaa vuotta jo ihan täpinällä vaikka tämän vuoden puolella on vielä tämä ihana joulun aika tuloillaan. Tapasin tänään inspiroivan, positiivisen mutta maanläheisen ihmisen, jolta sain rutkasti uutta puhtia saattaa loppuun tämän vuoden agendalla olevia asioita ja alkaa jo suunnitella tulevaa. Huippua!

Viimeinen vuoden 2013 joulukorttisarjasta on tämä valkopohjainen kortti, joka kertoo paljolti sen, mitä meidän perheemme joululta odottaa. Olemme kaikki aikamoisia lukutoukkia ja nautimme rauhallisista hetkistä, jolloin voi puuhata jotain yhteistä tai ihan omaa. Tytöt ovat ilmeisesti perustaneet oman lahjapajan, sillä sieltä täällä ovista ja pöydän kulmilta löytyy lappusia, joissa kohtelian sanankääntein toivotaan, että emme tulisi nuuskimaan pidemmälle. Tuskin maltan odottaa, mihin sfääreihin pääsemme ennen joulun tuloa. Toivottavasti tykkäätte viimeisimmästä kortista ja saatte siitä inspiraatiota!

Terveisin,

Anna

Do what you love, love what you do

London, baby!

Matkakuume iskee aika ajoin ja toisinaan sitä saa hiukan hillittyä muistelemalla edellisiä mukavia reissuja. Toisinaan tämä vain pahentaa tilannetta. Norwegianin uutiskirjekään ei varsinaisesti hillitse matkustushaluja.

Toissa keväänä satuimme Lontooseen brittien juhliessa kuningatar Elizabeth II:n kuuttakymmentä vuotta vallassa. Tämä oli mun ensimmäisen kerta Lontoossa, joten on mahdollista, että sain hiukan riemuisan kuvan Lontoosta. Matka oli aivan täydellinen: Coldplayn keikka, teatteria ja Pimm'sejä paikallisen kaverin kanssa. Huippu reissu!

Onnellisuusprojektiini liityen olen opetellut tekmään asioita, jotka tekevät minut, Annan, onnelliseksi. Tämä tuntuu monellakin tapaa uudelta ja oudolta. Ensinnäkin olen naisille tyypilliseen tapaan tottunut ajattelemaan muiden onnellisuutta ennen omaani. Toisekseen, maailma on täynnä hienoja asioita, joista voi olla vaikea noukkia ne, jotka todella ovat niitä omimpia juttuja. Juuri juttelin sushilla uuden ihanan kaverin kanssa, että jos et tule onnelliseksi ratsastamisesta niin älä tee sitä. Tai jos et tykkää Lontoosta, älä käy siellä. Vaikka miten pitäisit upeana sitä, että joku lukee paljon mutta itse vain ahdistut siitä, se ei ehkä ole se asia, johon keskittyä. Minusta esimerkiksi ajatus lenkkeilystä on kertakaikkisen hieno mutta juokseminen ei vain tee minua onnelliseksi, joten levitän mieluummin joogamaton olohuoneeseen (ja joogaan, en vain jätä sitä siihen ;)).

Usein asiat, jotka tekevät onneliseksi, ovat myös niitä asioita, joista huomaa olevansa kiitollinen. Viimeisen viikon ajan olen ollut erityisen onnellinen

- työstäni (tykkään siitä niin että halkeen!)
- lapsistani (miten onnekas olen kun saan viettää heidän kanssaan riittävästi aikaa)
- ystävistäni (miten hauskoja, empaattisia, fiksuja, positiivisia, monipuolisia ihmisiä he ovatkaan)
- onnellisuusprojektin tuomista uusista ajatusmalleista

Listaa voisi vielä jatkaa pitkäänkin, mutta taidan nyt pestä hampaat ja lähteä treffeille mieheni kanssa (josta olen myös hyvin onnellinen). Syömme ainakin sushia uudessa paikassa ja ehkä saamme joitakin lauseita lausuttua ihan ilman keskeytyksiä. Tiedä sitten, johtaako se uuteen omannäköiseen matkaan.

Olisi kiva kuulla, mikä sinut tekee onnelliseksi!

Terveisin,

Anna 

Koululaisen huoneen väriläiskä

Esikoisen huone sai väriläiskän seinälleen alkusyksystä. Kävin ensin tyynynliinan kanssa maaliosastoilla hakemassa juuri oikeaa pinkin sävyä siinä onnistumatta. Juuri kun aloin turhautua, kysyi naapuri, olisiko meillä tarvetta ylijääneelle maalille. Aivan samaa sävyä seinä ja tyynyt eivät ole, mutta ihan riittävän lähellä, jotta huoneesta saatiin oikein raikas ja ryhdikäs valkoisen kanssa yhdistämällä. Lamppuna toimivan e-kirjaimen on mieheni saanut työpaikan logon muutoksen yhteydessä ja se tietty toimii erityisen hyvin esikoisen huoneessa, kun nimensä alkaa E:llä. 

Maali on muuten Tikkurilan Remontti-Ässä, sävy TVT M338, jos mielenne tekee ruveta maalauspuuhiin. Seuraavan kerran maalamaan ryhtyessäni aion hankkia kunnollista rajausteippiä toiveenani, että sen ominaisuudet olisivat paremmat kuin perusmaalarinteipin. Selkeitä kontrasteja tehdessä reunan kanssa saa olla aika tarkkana ja tässä projektissa rajaamisen kanssa tuli aina joku fiba teipin kanssa. Kerron sitten, onko se sen arvoista :)

Terveisin,

Anna

Tuhma vai kiltti, ajatelkaas!

Itsehän uskon vahvasti olevani listalla. Siis sillä, joille annetaan lahjoja jouluaattona. Tosin vaikuttaa siltä, että OLEN eräänlainen lista, ainakin siitä päätellen kuinka paljon lahjatoiveita minulle on esitetty viime viikkoina (kiitos lelulehdet lokakuu 2013 - marraskuu 2013). Ensimmäiset toiveet vain pukkaavaat unohtumaan sitä mukaa, kun päätä täytetään uusilla toiveilla. Lasten päätöksentekoprosessiin ei taida kuulua se, että omassa päässä mietitään, mikä se ihan ekaks paras suosikkitoive on ja sitten lähestytään päätöksentekijää eli listaa. 

Jos tuntuu kuitenkin, että sun ystäväpiirissä monikaan ei ole päässyt listalle niin olisihan se ystävällistä muistaa edes joulukortilla. Lisätietoja voit kysellä vaikka sähköpostitse korvensuu1919 ( @ ) gmail.com niin pääset pikimmiten postittelemaan!

New set of Christmas cards for those who didn't make Santa's list this year (either). Contact us for more details.

Terveisin,

Anna

Joulukortteja! Niin odotettuja!

Nyt taitaa olla 36 päivää jouluun? Lapset eivät ole vielä tehneet aamukampaa, joten en pysy täysin kärryillä. Lisäksi onnellisuuprojektini on tehnyt minusta toistaiseksi paitsi rennomman myös hajamielisemmän, enkä ole aivan niin terävänä kuin tavallisesti. Tämä ei tunnu olevan pelkästään huono juttu: taivas ei tunnu putoavan niskaan vaikka sitä ei jatkuvasti odottaisi. 

Meille, kuten varmasti useimmille lapsiperheille, jokavuotinen joulukortti on tärkeä perinne.  Suunnittelu tietenkin alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä. Useimmiten teemme lapsista jonkun hauskan tai suloisen (toisinaan jopa molempia) kuvakortin. Jonakin vuonna pienet sormet ovat saaneet askarrella vinon pinon erilaisia pahvisia kortteja. Tämän vuoden kortti sukulaisille ja ystäville on tietenkin yllätys, joten en siitä vielä kerro sen enempää.

Korvensuu 1919:sta joulukorteissa on tänä vuonna vapaampi suhtautuminen jouluun ja kristilliseen perinteeseen. Itselleni on kolahtanut tämä "Believe in the magic of Christmas"-teema oikein kunnolla. Jonkun mielestä taikuutta ei tulisi sotkea kristittyjen toiseksi tärkeimpään juhlaan lainkaan. Oli miten oli, tänä vuonna minulla on tilaa Coca Cola -pukille, ikkunoista tirkisteleville tontuille ja muulle lapsellisen ihanalle ja tainomaiselle. Tosin väriskaalan kanssa olen edelleen hiukan tiukkis, vaikka lapset toinen toistaan innokkaammin vaativat vilkkuvia värivaloja kotiin. Joulun lopulta tullen voikin sitten halutessaan hiljentyä siihen joulun syvimpään merkitykseen. Toisaalta, onko taikuus kuitenkin vain toinen tapa sanoittaa armon, anteeksiannon, kiitollisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita, joita joulu meissä herättää?

This year I'm going very Christmasy (it's a word, isn't it? At least it should be.). I hope you enjoy our Christmas cards. You can order them via email (korvensuu1919 ( @ ) gmail.com). The price per card is 1,50€ and it includes the card + the envelope.

Terveisin,

Anna

Joulun taikaa à la Korvensuu 1919

Eiköhän nyt olla jo niin pitkällä marraskuuta, että voidaan aloittaa jouluiloittelu? Uusia joulukortteja tälle vuodelle onkin jo toivottu ja saan ylpeänä esittää ensimmäisen maistiaisen tämän vuoden joulukorttisarjasta! Korvensuun luovan tiimin sunnuntainen aivomyrsky (aivomyrskyä helpottaa, kun tulee ajoissa pikuujouluista kotiin) tuotti iloksenne useampiakin printtejä, joita tällä viikolla tuon blogiin ja kauppaankin. Uusiin kortteihin tulee taakse osoiterivistö + kirjekuori mukaan ja kappalehinta on 1,50€. 

So proud of this year's Christmas cards! This is the first of many but there'll be more later this week.

Terveisin, 

Anna

Tee sitä mitä rakastat

Onnellisuusprojektiini liittyen seuraan Gretchen Rubinin The Happiness Project -blogia. Tämänpäiväinen juttu vahvisti niitä ajatuksia, joita itselläkin on viime kuukausina ollut mielessä. “I have plenty of time for the things I love to do” on loistava ajatus jo siksikin, että se on hyvin tasa-arvoinen. Ainakin täällä länsimaissa meillä jokaisella on yhtälaiset mahdollisuudet käyttää omaa aikaresurssiamme. Jos aikansa haluaa käyttää johonkin, josta ei itse nauti, vain koska olettaa, että niin kuuluu tehdä, sekin on täysin mahdollista. 

Itse olen onnellinen, kun sain käyttää tänään iltapäivän omien lasten ja lasten kavereiden kanssa leipoen koulun markkinoille. Yrittäjyys ja sen tuoma vapaus antaa mahdollisuuden tehdä töitä, joita rakastan, ja käyttää kuitenkin toisinaan ison osan päivää piparinpaistoon. Toisinaan huomaa tuttavien kilpailevan kiireellä ja perheen ja ystävien tapaamisen mahdottomuudella. Kiirettähän voi aika ajoin tulla kenelle tahansa. Koska kaikelle ei ole aikaa, on toisinaan hyvä palauttaa mieleen elämisen ainutkertaisuus ja mahdollisuus valita se tekeminen, jota todella rakastaa. 

Viikonlopputerveisin,

Anna

Sisusta kuin Peppi Pitkätossu

Posti toi joulumuistamisen Tallink Siljan Club Onesta ja innostuin sekä varaamaan talvilomamatkaa, että muistelemaan edellisiä Tukholman reissuja lasten kanssa. Kestosuosikki pienten lasten kanssa on Junibacken, jossa lapset saavat leikkiä ja aikuisetkin hiukan relata, ainakin hiukan hiljaisempana päivänä. Peppi Pitkätossun talossa jaksaa leikkiä pitkään (varautuisin omalla salasuklaalla, jota hiukan sivummalla napostelisin lasten liukuessa mäkeä Pepin yläkerrasta pihamaalle).

Peppi on ehkä the ultimate shabby chic -sisustaja. Värimaailma, kulunut maali ja rennot sisustusratkaisut (kuten nyt hevonen kuistilla tai kesäkukat kahvipannussa) ihastuttavat ja rentouttavat mieltä. Aina ei tarvitse olla kaiken niin viimeisen päälle. Ja tuollaisen megafonin ottaisin mielelläni itsekin, huomio olisi ainakin taattu.

Terveisin, 

Anna

Life loves you

Onnellista viikonloppua kullekin omiin puuhiinsa! Meillä viikonloppuun kuuluu ystävien tapaamista, pihatalkoita, joogaa, ehkä hiukan työtä ja isänpäivähulinaa. Tuskin maltan odottaa <3

Aasinsilta

Näistä kirjoista olen itse saanut paljon ajattelemisen aihetta.

Eilen mietin sitä, kuinka onnellisuusprojekti sopii sisustusblogiin ja nopeastihan sitä keksii jos jonkinmoista aasinsiltaa. Ilmiselvänä vaikka se, kuinka kirjat sopivat sisustukseen ja löytyykö onnellisuuskirjastolle sijaa kulttuurikirjahyllystä. Meillä tosin kulttuurikirjahylly sai vastikään mennä (tiedän, tuskallista), kun tarvitsimme lisää tilaa itsellemme.

Mutta se linkki niin. Viime syksynä aloittaessani Korvensuu 1919:sta, koin usein epävarmuutta siitä, mihin suuntaan halusin blogin kehittyvän. Tuntui, että maailma on täynnä suurempia, kauniimpia, seuratumpia, valkoisempia/kirjavampia, runsaampia/minimalistisempia, sarkastisempia tai onnellisempia blogeja. Nyt tästä paikasta, tästä elämänvaiheesta, totean, että mun sisutusblogin on tärkeintä olla minunlaiseni. Ja koska kiitollisuus ja arvostaminen ovat alkavan onnellisuusprojektini tärkeitä työkaluja, haluan myös blogini seuraavan ja kuvaavan asioita (vaikka kuinka pieniä), joista olen kiitollinen ja joita arvostan. Tässä blogissa siis toistaiseksi keskitytään niihin pieniin onnistumisiin tai kauniisiin tunnelmiin, joita harjoituksen myötä aina paremmin tunnistaa ja osaa arvostaa.

Onnellisuusprojekti - The Happiness Project

Mä luin viime viikolla kirjan, joka sai mut nyt kirjoittamaan aiheesta, joka ei suoranaisesti liity aihepiireihin, joista aiemmin olen blogannut (tosin mulla on kyllä aavistus siitä, miten tämä jatkossa nivoutuu yhteen myös muiden aihepiirieni kanssa). Tämä kirja toi mulle ajatuksen siitä, kuinka jokainen on itse vastuussa siitä, ettei hukkaa elämäänsä. Ennen kuin päästään tuohon kirjaan, kerron hiukan siitä, mikä sai minut tarttumaan juuri tuohon kirjaan.

Viime vuosi, erityisesti kuluneet kuusi kuukautta, ovat olleet minulle merkittävä kasvun paikka. Olen jo vuosia kärsinyt kroonisesta kivusta, joka oli jo vienyt elämääni sellaiseen suuntaan, johon en lopulta tahtonut. Ihana vyöhyketerapeuttini sai minut lopulta miettimään, miksi en halua päästää irti kivusta. Nämä sanat saivat minut hakemaan toista tapaa olla ja elää, ilman kipua tai pelkoa kivusta. Tämä alkupiste oli tosiaan vain alku eikä tämä tie ole missään nimessä ollut helppo, suoraviivainen tai yksinkertainen vaan on vaatinut yritystä ja erehdystä, kirkkaita oivalluksen hetkiä ja itsensä ruoskimista, hyviä päiviä, huippuja päiviä, täyttä vauhtia alamäkeä ja kaikkea siltä väliltä. Olen lukenut mindfulnessista, rakkauden taidosta, täydellisestä anteeksiantamuksesta ja onnellisuudesta. Olen jättänyt ruokavaliostani sokerin, vehnän, punaisen lihan, lehmänmaitotuotteet ja kahvin. Olen hoitanut kipua osteopatian avulla. Olen harjoittanut hetkessä oloa, nauttinut joogasta ja pilateksesta ja hengittänyt syvään. Olen myös ajatellut, sanonut ja tehnyt asioita, jotka ovat olleet mahdollisimman negatiivisia ja taaksepäin vieviä. Usein tunnen päässeeni eteenpäin, mutta joku pieni selkeä punainen lanka minulta on tähän astisilta ponnistuksilta puuttunut.

Nämä kirjat ja teot tuntuvat nyt olleen pohjatyötä ja perusta sille, että olin valmis ottamaan käteeni Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (kuulostaa tosi kukkuulta mutta näin mä koen). Gretchenin Onnellisuusprojekti kertoo vuodesta, jonka hän omisti oman onnellisuutensa lisäämiseen. Vaikkakin kirja tosiaan on yhden ihmisen omakohtainen onnellisuuprojekti, siinä on paljon sellaista, mitä kuka tahansa elämänmuutosta tekevä voi ottaa käyttöönsä. Kirja on yli 300 sivua pitkä, joten en saa tiivistettyä sitä yhteen blogipostaukseen mutta haluaisin kuljettaa sitä mukanani seuraavien kuukausien ajan ja tehdä omaa onnellisuusprojektiani. Ehkä sinäkin haluaisit aloittaa oman onnellisuusprojektisi? Porukassa olisi mukavampaa! Ja olisi kiva kuulla, josko joku on jo lukenut Onnellisuusprojektin ja aloittanut omaansa.

Rubin, Gretchen. Onnellisuusprojekti - Eli kuinka käytin vuoden elämästäni siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidellen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa. Keuruu: Otavan kirjapaino, 2013.