Mä luin viime viikolla kirjan, joka sai mut nyt kirjoittamaan aiheesta, joka ei suoranaisesti liity aihepiireihin, joista aiemmin olen blogannut (tosin mulla on kyllä aavistus siitä, miten tämä jatkossa nivoutuu yhteen myös muiden aihepiirieni kanssa). Tämä kirja toi mulle ajatuksen siitä, kuinka jokainen on itse vastuussa siitä, ettei hukkaa elämäänsä. Ennen kuin päästään tuohon kirjaan, kerron hiukan siitä, mikä sai minut tarttumaan juuri tuohon kirjaan.
Viime vuosi, erityisesti kuluneet kuusi kuukautta, ovat olleet minulle merkittävä kasvun paikka. Olen jo vuosia kärsinyt kroonisesta kivusta, joka oli jo vienyt elämääni sellaiseen suuntaan, johon en lopulta tahtonut. Ihana vyöhyketerapeuttini sai minut lopulta miettimään, miksi en halua päästää irti kivusta. Nämä sanat saivat minut hakemaan toista tapaa olla ja elää, ilman kipua tai pelkoa kivusta. Tämä alkupiste oli tosiaan vain alku eikä tämä tie ole missään nimessä ollut helppo, suoraviivainen tai yksinkertainen vaan on vaatinut yritystä ja erehdystä, kirkkaita oivalluksen hetkiä ja itsensä ruoskimista, hyviä päiviä, huippuja päiviä, täyttä vauhtia alamäkeä ja kaikkea siltä väliltä. Olen lukenut mindfulnessista, rakkauden taidosta, täydellisestä anteeksiantamuksesta ja onnellisuudesta. Olen jättänyt ruokavaliostani sokerin, vehnän, punaisen lihan, lehmänmaitotuotteet ja kahvin. Olen hoitanut kipua osteopatian avulla. Olen harjoittanut hetkessä oloa, nauttinut joogasta ja pilateksesta ja hengittänyt syvään. Olen myös ajatellut, sanonut ja tehnyt asioita, jotka ovat olleet mahdollisimman negatiivisia ja taaksepäin vieviä. Usein tunnen päässeeni eteenpäin, mutta joku pieni selkeä punainen lanka minulta on tähän astisilta ponnistuksilta puuttunut.
Nämä kirjat ja teot tuntuvat nyt olleen pohjatyötä ja perusta sille, että olin valmis ottamaan käteeni Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (kuulostaa tosi kukkuulta mutta näin mä koen). Gretchenin Onnellisuusprojekti kertoo vuodesta, jonka hän omisti oman onnellisuutensa lisäämiseen. Vaikkakin kirja tosiaan on yhden ihmisen omakohtainen onnellisuuprojekti, siinä on paljon sellaista, mitä kuka tahansa elämänmuutosta tekevä voi ottaa käyttöönsä. Kirja on yli 300 sivua pitkä, joten en saa tiivistettyä sitä yhteen blogipostaukseen mutta haluaisin kuljettaa sitä mukanani seuraavien kuukausien ajan ja tehdä omaa onnellisuusprojektiani. Ehkä sinäkin haluaisit aloittaa oman onnellisuusprojektisi? Porukassa olisi mukavampaa! Ja olisi kiva kuulla, josko joku on jo lukenut Onnellisuusprojektin ja aloittanut omaansa.
Rubin, Gretchen. Onnellisuusprojekti - Eli kuinka käytin vuoden elämästäni siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidellen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa. Keuruu: Otavan kirjapaino, 2013.
Eipä ole tuttu kirja, mutta mielenkiintoni heräsi. Itse koen onnellisuuden tärkeimmän rakennuspalikan olevan kiitollisuus. Kiitollisuus kohdentaa ajatukset niihin asioihin mitä jo on, eikä niihin mitä on vailla. Ainahan ei kuitenkaan ole se maailman kiitollisin olotila ja eri elämäntilanteissa on helpompi olla kiitollinen kuin toisissa. Onnellisuusprojektia koko elämä siis...kukapa haluaisi olla onneton. Onnea sun projektiin!
VastaaPoistaKiitos! Kiva kuulla mitä muut pitävät tärkeänä onnellisuuden osana tai työkaluna onnellisuuteen.
VastaaPoistaKiitollisuus on yksi niistä asioista, joita myös Onnellisuusprojektissa käsitellään. Iloitse siitä, mitä sinulla on on yksi osa kiitollisuutta. Me ollaan lasten kanssa otettu iltaohjelmaan päivän hyvistä hetkistä kiittäminen. Pakahduttavaa, miten paljon kiitollisuuden aiheita voi pienellä lapsella olla, alkaen ihan päivän ruokalistasta askareisiin ja kavereihin ja perheeseen. Itsellä kiitollisuus tulee varmasti yhdeksi tärkeäksi oman onnellisuusprojektin osaksi.
Kirjoitat kuin omalla suullani. Avainsana on kiitollisuus. <3
VastaaPoista