Joulukortteja! Niin odotettuja!

Nyt taitaa olla 36 päivää jouluun? Lapset eivät ole vielä tehneet aamukampaa, joten en pysy täysin kärryillä. Lisäksi onnellisuuprojektini on tehnyt minusta toistaiseksi paitsi rennomman myös hajamielisemmän, enkä ole aivan niin terävänä kuin tavallisesti. Tämä ei tunnu olevan pelkästään huono juttu: taivas ei tunnu putoavan niskaan vaikka sitä ei jatkuvasti odottaisi. 

Meille, kuten varmasti useimmille lapsiperheille, jokavuotinen joulukortti on tärkeä perinne.  Suunnittelu tietenkin alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä. Useimmiten teemme lapsista jonkun hauskan tai suloisen (toisinaan jopa molempia) kuvakortin. Jonakin vuonna pienet sormet ovat saaneet askarrella vinon pinon erilaisia pahvisia kortteja. Tämän vuoden kortti sukulaisille ja ystäville on tietenkin yllätys, joten en siitä vielä kerro sen enempää.

Korvensuu 1919:sta joulukorteissa on tänä vuonna vapaampi suhtautuminen jouluun ja kristilliseen perinteeseen. Itselleni on kolahtanut tämä "Believe in the magic of Christmas"-teema oikein kunnolla. Jonkun mielestä taikuutta ei tulisi sotkea kristittyjen toiseksi tärkeimpään juhlaan lainkaan. Oli miten oli, tänä vuonna minulla on tilaa Coca Cola -pukille, ikkunoista tirkisteleville tontuille ja muulle lapsellisen ihanalle ja tainomaiselle. Tosin väriskaalan kanssa olen edelleen hiukan tiukkis, vaikka lapset toinen toistaan innokkaammin vaativat vilkkuvia värivaloja kotiin. Joulun lopulta tullen voikin sitten halutessaan hiljentyä siihen joulun syvimpään merkitykseen. Toisaalta, onko taikuus kuitenkin vain toinen tapa sanoittaa armon, anteeksiannon, kiitollisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita, joita joulu meissä herättää?

This year I'm going very Christmasy (it's a word, isn't it? At least it should be.). I hope you enjoy our Christmas cards. You can order them via email (korvensuu1919 ( @ ) gmail.com). The price per card is 1,50€ and it includes the card + the envelope.

Terveisin,

Anna

Joulun taikaa à la Korvensuu 1919

Eiköhän nyt olla jo niin pitkällä marraskuuta, että voidaan aloittaa jouluiloittelu? Uusia joulukortteja tälle vuodelle onkin jo toivottu ja saan ylpeänä esittää ensimmäisen maistiaisen tämän vuoden joulukorttisarjasta! Korvensuun luovan tiimin sunnuntainen aivomyrsky (aivomyrskyä helpottaa, kun tulee ajoissa pikuujouluista kotiin) tuotti iloksenne useampiakin printtejä, joita tällä viikolla tuon blogiin ja kauppaankin. Uusiin kortteihin tulee taakse osoiterivistö + kirjekuori mukaan ja kappalehinta on 1,50€. 

So proud of this year's Christmas cards! This is the first of many but there'll be more later this week.

Terveisin, 

Anna

Tee sitä mitä rakastat

Onnellisuusprojektiini liittyen seuraan Gretchen Rubinin The Happiness Project -blogia. Tämänpäiväinen juttu vahvisti niitä ajatuksia, joita itselläkin on viime kuukausina ollut mielessä. “I have plenty of time for the things I love to do” on loistava ajatus jo siksikin, että se on hyvin tasa-arvoinen. Ainakin täällä länsimaissa meillä jokaisella on yhtälaiset mahdollisuudet käyttää omaa aikaresurssiamme. Jos aikansa haluaa käyttää johonkin, josta ei itse nauti, vain koska olettaa, että niin kuuluu tehdä, sekin on täysin mahdollista. 

Itse olen onnellinen, kun sain käyttää tänään iltapäivän omien lasten ja lasten kavereiden kanssa leipoen koulun markkinoille. Yrittäjyys ja sen tuoma vapaus antaa mahdollisuuden tehdä töitä, joita rakastan, ja käyttää kuitenkin toisinaan ison osan päivää piparinpaistoon. Toisinaan huomaa tuttavien kilpailevan kiireellä ja perheen ja ystävien tapaamisen mahdottomuudella. Kiirettähän voi aika ajoin tulla kenelle tahansa. Koska kaikelle ei ole aikaa, on toisinaan hyvä palauttaa mieleen elämisen ainutkertaisuus ja mahdollisuus valita se tekeminen, jota todella rakastaa. 

Viikonlopputerveisin,

Anna

Sisusta kuin Peppi Pitkätossu

Posti toi joulumuistamisen Tallink Siljan Club Onesta ja innostuin sekä varaamaan talvilomamatkaa, että muistelemaan edellisiä Tukholman reissuja lasten kanssa. Kestosuosikki pienten lasten kanssa on Junibacken, jossa lapset saavat leikkiä ja aikuisetkin hiukan relata, ainakin hiukan hiljaisempana päivänä. Peppi Pitkätossun talossa jaksaa leikkiä pitkään (varautuisin omalla salasuklaalla, jota hiukan sivummalla napostelisin lasten liukuessa mäkeä Pepin yläkerrasta pihamaalle).

Peppi on ehkä the ultimate shabby chic -sisustaja. Värimaailma, kulunut maali ja rennot sisustusratkaisut (kuten nyt hevonen kuistilla tai kesäkukat kahvipannussa) ihastuttavat ja rentouttavat mieltä. Aina ei tarvitse olla kaiken niin viimeisen päälle. Ja tuollaisen megafonin ottaisin mielelläni itsekin, huomio olisi ainakin taattu.

Terveisin, 

Anna

Life loves you

Onnellista viikonloppua kullekin omiin puuhiinsa! Meillä viikonloppuun kuuluu ystävien tapaamista, pihatalkoita, joogaa, ehkä hiukan työtä ja isänpäivähulinaa. Tuskin maltan odottaa <3

Aasinsilta

Näistä kirjoista olen itse saanut paljon ajattelemisen aihetta.

Eilen mietin sitä, kuinka onnellisuusprojekti sopii sisustusblogiin ja nopeastihan sitä keksii jos jonkinmoista aasinsiltaa. Ilmiselvänä vaikka se, kuinka kirjat sopivat sisustukseen ja löytyykö onnellisuuskirjastolle sijaa kulttuurikirjahyllystä. Meillä tosin kulttuurikirjahylly sai vastikään mennä (tiedän, tuskallista), kun tarvitsimme lisää tilaa itsellemme.

Mutta se linkki niin. Viime syksynä aloittaessani Korvensuu 1919:sta, koin usein epävarmuutta siitä, mihin suuntaan halusin blogin kehittyvän. Tuntui, että maailma on täynnä suurempia, kauniimpia, seuratumpia, valkoisempia/kirjavampia, runsaampia/minimalistisempia, sarkastisempia tai onnellisempia blogeja. Nyt tästä paikasta, tästä elämänvaiheesta, totean, että mun sisutusblogin on tärkeintä olla minunlaiseni. Ja koska kiitollisuus ja arvostaminen ovat alkavan onnellisuusprojektini tärkeitä työkaluja, haluan myös blogini seuraavan ja kuvaavan asioita (vaikka kuinka pieniä), joista olen kiitollinen ja joita arvostan. Tässä blogissa siis toistaiseksi keskitytään niihin pieniin onnistumisiin tai kauniisiin tunnelmiin, joita harjoituksen myötä aina paremmin tunnistaa ja osaa arvostaa.

Onnellisuusprojekti - The Happiness Project

Mä luin viime viikolla kirjan, joka sai mut nyt kirjoittamaan aiheesta, joka ei suoranaisesti liity aihepiireihin, joista aiemmin olen blogannut (tosin mulla on kyllä aavistus siitä, miten tämä jatkossa nivoutuu yhteen myös muiden aihepiirieni kanssa). Tämä kirja toi mulle ajatuksen siitä, kuinka jokainen on itse vastuussa siitä, ettei hukkaa elämäänsä. Ennen kuin päästään tuohon kirjaan, kerron hiukan siitä, mikä sai minut tarttumaan juuri tuohon kirjaan.

Viime vuosi, erityisesti kuluneet kuusi kuukautta, ovat olleet minulle merkittävä kasvun paikka. Olen jo vuosia kärsinyt kroonisesta kivusta, joka oli jo vienyt elämääni sellaiseen suuntaan, johon en lopulta tahtonut. Ihana vyöhyketerapeuttini sai minut lopulta miettimään, miksi en halua päästää irti kivusta. Nämä sanat saivat minut hakemaan toista tapaa olla ja elää, ilman kipua tai pelkoa kivusta. Tämä alkupiste oli tosiaan vain alku eikä tämä tie ole missään nimessä ollut helppo, suoraviivainen tai yksinkertainen vaan on vaatinut yritystä ja erehdystä, kirkkaita oivalluksen hetkiä ja itsensä ruoskimista, hyviä päiviä, huippuja päiviä, täyttä vauhtia alamäkeä ja kaikkea siltä väliltä. Olen lukenut mindfulnessista, rakkauden taidosta, täydellisestä anteeksiantamuksesta ja onnellisuudesta. Olen jättänyt ruokavaliostani sokerin, vehnän, punaisen lihan, lehmänmaitotuotteet ja kahvin. Olen hoitanut kipua osteopatian avulla. Olen harjoittanut hetkessä oloa, nauttinut joogasta ja pilateksesta ja hengittänyt syvään. Olen myös ajatellut, sanonut ja tehnyt asioita, jotka ovat olleet mahdollisimman negatiivisia ja taaksepäin vieviä. Usein tunnen päässeeni eteenpäin, mutta joku pieni selkeä punainen lanka minulta on tähän astisilta ponnistuksilta puuttunut.

Nämä kirjat ja teot tuntuvat nyt olleen pohjatyötä ja perusta sille, että olin valmis ottamaan käteeni Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (kuulostaa tosi kukkuulta mutta näin mä koen). Gretchenin Onnellisuusprojekti kertoo vuodesta, jonka hän omisti oman onnellisuutensa lisäämiseen. Vaikkakin kirja tosiaan on yhden ihmisen omakohtainen onnellisuuprojekti, siinä on paljon sellaista, mitä kuka tahansa elämänmuutosta tekevä voi ottaa käyttöönsä. Kirja on yli 300 sivua pitkä, joten en saa tiivistettyä sitä yhteen blogipostaukseen mutta haluaisin kuljettaa sitä mukanani seuraavien kuukausien ajan ja tehdä omaa onnellisuusprojektiani. Ehkä sinäkin haluaisit aloittaa oman onnellisuusprojektisi? Porukassa olisi mukavampaa! Ja olisi kiva kuulla, josko joku on jo lukenut Onnellisuusprojektin ja aloittanut omaansa.

Rubin, Gretchen. Onnellisuusprojekti - Eli kuinka käytin vuoden elämästäni siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidellen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa. Keuruu: Otavan kirjapaino, 2013.

Lastenjuhlat

Lastenjuhlien söpöimmät juomalasit saa pilttipurkeista, tarrasta, pilleistä ja kauniista nauhasta.  Nimikoidut lasit ovat tosi näppärät, kun juhlan tuoksinassa lasit eksyvät paikaltaan.  Kirjoitustaitoinen sankari voi itsekin kirjoittaa nimet tarroihin ja olla mukana juhlavalmisteluissa. Cin Cin!

Vilvoittava keidas

Rodoksen saarelta Lindoksen kylästä mosaiikkikujien varrelta löytyi vilvoittava frozen yogurt -keidas. Tai löytyi ja löytyi. Mieheni löysi ja meni tutustumaan. Ei mennyt kauaa, kun istuttiin kattoterassilla  ihailemassa maisemaa frozen yogurtit käsissämme. Mosaic (no just niiden mosaiikkikujien mukaan) ei ole se tyypillisin kreikkalaistaverna vaan viileän vaalea skandinaavistyylinen kahvila. Palvelu on ystävällistä ja tunnelma leppoisa. Jos suunnittelet matkaa Rodokselle, tee päiväretki Lindokseen ja lepää hetki Mosaicissa. Sitä ennen kiipeä Akropoliille: maisemat ovat huikeat!

We found this amazing cafe called Mosaic in our trip to Lindos last spring. The frozen yogurt was every bit as refreshing as you want it to be and the staff is so friendly. There's a great view to the Acropolis from the roof terrace where you can enjoy your coffee and frozen yoghurt. 

Lindoksen mosaiikkikaduilla