Katto, maalaus ja ikkunat [Huvila Solsidan]

Olin poissa mökkityömaalta viitisen päivää, partioleirillä. Leiri päättyi siivoamiseen ja seuraavana päivänä mökkityömaa jatkui siivoamisella. Tuntui kotoiselta.   

Ja kas, poissaollessani mökkimme on huopakaton teko on viety loppuun.  28-30'C asteiset päivät ja siis suora auringonpaiste esti välillä katolle menoa kun tulikuuma bitumihuopa tarttui tekijöiden jalkoihin, kuin ... kuin terva!  (Mitä se siis onkin, daah.)

Kuten kuvasta näky, on talon ulkomuodossa vielä sekä ylimääräistä että puutteita; telineiden takia koko töllistä ei saa oikein selvää. Toisaalta terassin puute tekee talosta tosi korkean. Nooh, pikkuhiljaa.

Ja kuulkaas, maalasimme talon ekaa kertaa sisältä ja ulkoa. Ulkoa se on myös homesuojattu ensin. Itse maalaaminen oli hauska "Maalaamista & Kuohuviiniä" -talkootapahtuma pari viikkoa sitten, siitä ensi kerralla. 

Ja hei, mökkimme sai ekat ikkunat ja ovet. Ne asensimme tänään. Ikkunoiden ristikot ovat vielä paikallaan ja samoin talossa on vielä hirsitalolle tyypilliset kulmasalvokset. Molemmat saa mennä. Pois. Ensin mainitut lähtee napsauttamalla ja jälkimmäiset moottor'sahalla. Tosin suunnitelmat hirsinurkkien sahaamisesta sai timpurit itkun partaalle. Oikeasti. Niiden mielestä raiskaamme koko talon, jos sillä ei ole hirsinurkkia. Herrat jo suunnitteli isälleni soittamista; "Poikas on seonnu!"   Katsotaan miten käy. Ikkunaristikot saa takaisin, hirsinurkkia ei. 

Timpuri on tontilla enää päivän ja sitten alkaa 

• satunnaisempi ja itsenäisempi mökkityö
• oma päivätyö
• vaimon ilta- ja päivätyö. 

Tuo yllä oleva yhtälö ei ehkä nopeuta hanketta? Yes, no?

Ei siis ihan mennyt raksan suhteen kesä niin kuin piti.  Aika lähelle kuitenkin. Ikuisena optimistina en suostu uskomaan "yllätyksiin". Vieläkään. Ei ne minulle satu. Niinpä alan nyt vasta ehkä tajuamaan, että 3-5 viikon hidasteet ihan oikeasti siirtävät talon valmistumista 3-5 viikolla - ellei jopa kuukausilla talven takia. 

Toisaalta mitään kauheaa ei tapahtunut. Kukaan ei loukannut itseään, tavarat tuli niin kuin pitikin, työvoima oli lopulta ensiluokkaista, mitään ei rakennettu perusteellisen väärin  - niin ja tontilla ei ole viikinkien hautaa eikä lento-oravia. Eikä edes niin kakkaa. Lento-oravien siis.

Seuraavaksi ohjelmassa;

• (lasten kanssa oloa)
• rakennetarkastus
• yläkerran ulkoseinien koolaus, villoitus ja panelointi
• lattian teko
• (lasten kanssa oloa)
• parven teko
• (lasten kanssa oloa)
• sisäkaton villoitus ja panelointi
• johonkin väliin sähkö- ja lvi-kavereiden panos. Kävispä vielä tuuri, että tyypit pääsee sopivissa raoissa. 

 Carpe Diem - Tartu kalenteriin, arkityö alkaa!

   Kristian 

(Kirjoittaja on ikuinen taivaanrannan maalari jonka parta on selkeästi harmaantunut raksaprojektin aikana. Kirjoittaja luuli sitä aluksi maaliksi. Optimisti.)

Timpurin kuulo - TOP 5

Munhan piti tehdä huvilan sisäosat ja urakoitsija tekisi ulko-osat. Luottamuspulan takia vaihdoin 3-4 hengen tiimin kahteen rautaiseen oman kylän timpuriin. Loistava päätös. 

Se vaan, että lupauduin itse rakentamaan ja lautapojaksi heidän kanssaan. Ollaan siis 8h päivässä kimpassa ja illalla vielä sparraillaan puhelimitse eri raksa-asioita. 

Opin rakentamisesta valtavasti mutta olenpa sitten kuunnellut päätimpuriani nyt siis useita viikkoja. Tauotta; herra T on ollut alalla vuosikymmeniä. Tietää paljon, ottaa selvän ja osaa melkein kaikki rakentamisen osa-alueet. 

Yksi jännä puoli on kaverin kyky kuulla asioita joita minä en kuule. Usein kymmenien tai satojen metrien päästä...

TOP 5 - timpurini kuulohavaintoa

5. "Vaimo tuli kotiin" -timpuri sanoi 

Mistäs tiedät? kysyin.

"Toi on mun koira joka haukkuu" 

(TÄH?!? Kun oikein keskityin kuulin (ehkä) koiria metsän ja järven yli...)

4. "Tossa ruohonleikkurissa ryyppy tukehduttaa koko paskan"

(Näin kävi 100 m päässä naapurin pihalla, 2 min päästä. =o )

3. "Toi on Bemari. Mulla oli samanlainen."

   (10 sekuntin odotus ja tontin ohi kiitää kasari-BMW. Käsittämätöntä.)

2. "Onpa vanha käsisirkkeli. Ihan loppu" 

 

 (Päätä kääntämättä. Sitä se sirkkeli oli, naapuri ostaa uuden..)

1. "Ootko Krisse väsynyt? Sä lyöt joka toinen kerta ohi naulan"

 - kuuluu huuto katolta.

No ***** niin lyön!  :D

--------------------------

Carpe diem - Tartu vasaraan.

 Kristian 

(Kirjoittaja ei erota lekaa moskasta, mutta erottaa äänestä kun asiakas pumppaa ideoita tai lapsi kusettaa isukkia.) 

Kahdet harjakaiset? [Huvila Solsidan]

1. Huvilan harja nousee

Nosturi huusi hoosiannaa ja timpurit toisilleen "helliä" käskyjä; ylös, alas, oikealle, vasemmalle, %¥£$& ... ! Opin monta uutta tuhmaa sanaa ruotsiksi. 

Lopputulos: talolla on harja. Woohoo! Olisin pitänyt  jotkin harjakaisten kaltaiset ellen olisi nukahtanut taas nurmikolle. Moiset kemut pitää siirtää tuonnemmaksi. 

2. Talousrakennuksen harja nousee

Voi olla että budjetti on aika tiukka. Ehkä jopa nihkeä. Niinpä käyttöön piti ottaa kaikki keinot, myös Mynämäen Korvensuun kevyt tukikohta: monet grillaukset, elokuvafestivaalit ja retket nähnyt 9,9 neliön kevythirsimökki.  

Hirsien merkitseminen ja purku kesti it-konsultilta ja Jarmolta 6 tuntia. Ja kasaaminen Tompalta ja Juhalta 6 tuntia. Alkoholin kulutus sen sijaan väheni kasaamisvaiheessa 90%. 

Kiitos Korvensuun mökki 2004-2014...

... ja tervetuloa Solsidaniin. 

Se oli hyvä päivä. Kaksi harjaa nousi samana päivänä! 

Seuraavaksi katon päädyt ja lattiavasat.

  Kristian 

(Kirjoittaja on IT-konsultti joka asuu kesän raksa-ajan 10 neliön mökissä työmaalla, suihkua kaivaten.)

 

Miehistä hirsirakentamista ja hyttysille kiukuttelua [Huvila Solsidan]

Kolmas varsinainen rakennuspäivä on takana. Phuh. Enpä tiennyt miten hirret painavat. Ja miten eristysvilla kutittaa. 

Voi myös olla, että yhden kerran ojensin timpurille väärän hirren pätkän. Voi olla, että sitä sitten korjattiin tovi. Voi olla, että harmitusta korjattiin illalla parilla juomalla. 

Eli toisaalta päivä oli täynnä jylhää hirsien nostoa ja rivakkaa edistymistä. On tätä edistymistä jo odotettukin. Seinät nousevat 3-5 hirsikerroksen vauhdilla ja talon muoto hahmottuu. Jeah!

Toisaalta kaikki väliajat ja ilta menee naulojen repimiseen tulevan rakennus- ja maalaustelineen laudoista. Perustuksiin kun meni kilometrin verran lautaa ja jotenkin se matsku olisi hyvä käyttää ennen polttopuiksi päätymistä.  

Rakentamisen gloria karisee kun jupiset  yksiksesi vänkyröille nauloille ja hyttysille. 

Ja silti: tää on niin siistiä. Lopputulos häämöttää silmissä ja tulevat murheet kultauvat jo etukäteen. 

Carpe Diem - Tartu vasaraan! 

   Kristian

(Kirjoittaja on it-konsultti joka ei vielä kahta kuukautta aiemmin erottanut salaoja- ja sadevesijärjestelmää toisistaan)

Tervetuloa Solsidaniin!

Kesäkuu meni ohi niin etten kertaakaan kirjoittanut blogia. Kuinka kamalaa. Korvensuu siirtyy kesän aikana rytinällä Solsidaniin, aurinkoiselle mökkitontille, jonne rakennamme kesähuvilan. Koko talvi ja kevät on ollut täynnänsä valmisteluja, suunnitelmia, tarjouspyyntöjä ja tarjouksia. Asiaa olisi paljon, mutta huomaan projektin vieneen hetkellisesti kirjoitushaluni. Koska minä toimin rakennusprojektissa lähinnä lapsivastaavana ja mieheni tosiasiallisesti hoitaa kaiken rakentamiseen liittyvän, päätimme, että hän voi myös toimia vierailevana kirjoittajana ja kertoa huvilaprojektimme vaiheista täällä. Minä palaan puikkoihin myöhemmin. 

Toivon teille ihania kesäpäiviä ja hauskoja hetkiä Solsidan-projektimme seuraamisen kanssa!

Terveisin,

Anna

Köpiksen muistiaisia

Oi, mikä ihana loma meillä olikaan Kööpenhaminassa! Kolme täyttä päivää ja kaksi yötä ystävän kanssa oli niin täynnä mukavia hetkiä, keskusteluita ja naurua, että tuntui pidemmältäkin lomalta. Kööpenhamina oli muistojenikin mukaan viehättävä kaupunki (siellä sentään kaksi kertaa 80-luvulla käyneenä), mutta se olikin vielä aurinkoisempi, hauskempi ja rennompi paikka kuin muistinkaan.

Kööpenhaminassa asuva pikkuserkkuni vinkkasi meitä mielettömän upeista kauppahalleista. Torvehallerne on kuin kaksi Helsingin kauppahallia, joiden välissä on torikojuja ja pieniä viinibaareja. Ja nolottaa heti, kun vertaan sitä suomalaiseen kauppahalliin, sillä tunnelma täällä oli aivan toista luokkaa. Ihmiset olivat iloisia ja rentoja ja selvästi nauttimassa elämästään, sen sijaan että suorittaisivat kiireisesti ostoksiaan. Ja mikä oli nauttiessa, kun ostosten lomassa oli mahdollisuus pysähtyä roseeviinilasilliselle, tai suklaamaistiaisille tai vaikkapa lounaalle johonkin lukuisista pienistä ravintoloista.

Äitejä ja isiä oli paljon liikkeellä vaunujen tai rattaiden kanssa, ja itse ilman lapsia lomailleena vaikutti siltä, että perheetkin olivat leppoisalla tuulella. Olisi kiva ajatella, että olisin itse pystynyt samanlaiseen rentoon suhtautumiseen lasten kanssa liikkuessani. 

Kööpenhaminalaiset viettävät uudessa kauppahallissaan aikaa viikonloppuisin ja monella on omat suosikkiputiikkinsa, joista he tekevät ostoksensa. Olimme aivan ihastuneita, kun pikkuserkkuni kertoi heilläkin olevan suosikki liha- ja teekauppansa. Itsehän juoksen lähinnä Prisman hyllyltä toiselle, joten se tuntui hyvin eksoottiselta ajatukselta. Näistä kauppahalleista olisi löytynyt lihan ja teen lisäksi ainakin suklaata, leivonnaisia, leipää, luomuvartalovoiteita, yrttejä, hedelmiä, vihanneksia ja kotimaisia (tanskalaisia) mansikoita. Luonnonmukaisuus tuntui olevan tärkeä arvo miltei joka myymälässä.

Paikallinen oppaamme kertoi myös, että vaikka Köpis on kallis kaupunki, kaksi asiaa siellä on halpaa, nimittäin kukat ja alkoholi. Kukkia emme halunneet viedä lentokoneeseen, joten nautimmekin sitten  hyvillä mielin keskipäivän roseet ja lasilliset todella maistuvien tapaksien kanssa. 

Tapa del Toron lisäksi kauppahallissa oli tarjolla ainakin sushia, italialaista ja paleoruokavalioon sopivaa ruokaa (Siis miten siistiä!, huudahtelin tuon tuostakin). Monella ravintolalla oli aurinkoiset terassit, joilla olisi voinut viihtyä pidempäänkin. Huomionarvoista oli mielestäni sekin, että tanskalaiset eivät tarvitse terassiensa ympärille aitoja ja varoituksia anniskelualueesta. Onkohan siis mahdollista nauttia viinistä tai oluesta ilman välitöntä alkoholisoitumisen vaaraa?  

Torvehallerna on kävelymatkan päässä Strögetiltä, joka on Euroopan pisimpiä kävelykatuja. Itse asiassa  kaikki tuntuu olevan kävelymatkan etäisyydellä, sillä emme tarvinneet bussia tai taksia missään vaiheessa lomaamme. Pyöräilyhän on Köpiksessa valtavan suosittua, mutta se vaatii myös paikallisten liikennetapojen tuntemista, joten jätimme sen sovinnolla paikallisille. 

Kaupunki oli niin positiivinen kokemus, että suunnittelimme heti uutta reissua, johon voisimme ottaa puolisot tai perheet mukaan. Myös kerrottavaa ja kuvia jäi vielä toiseen postaukseen. Nyt jätän teidät näiden herkullisten tapaksien seuraan.

Ihanaa kevätjuhlaviikonloppua kaikille!

Terveisin,

Anna

Miniloma pakkaamisesta

Kannoin pari päivää sitten muuttolaatikot sisään niin pääsimme pakaamaan ensi viikon muuttoa varten. Koti on täynnä puoliksi pakattuja muuttolaatikoita ja osittain tyhjennettyjä kaappeja. Vappupallot, partioleirikamat ja Fidaan menevät pussukat sikin sokin solmussa. Onko pakko kestää kaaosta, vaikka tietää, että se on väliaikaista? 

Mä olen tosiaan huonoimmillani sotkussa. Tuntuu, että saman tien pääkin on samanlaista sotkua. Pakenen viime viikkoisiin Tukholman kuviin. (Ja suklaaseen, mutta jos sitä ei haista ja tyhjät käärrepaperit on piilotettu, onko sitä lainkaan syötykään?)

Käytiin Tukholman päivänämme vesibussisightseeingilla. Reitti kulki Djurgårdenin ympäri ja aluksessa oli jokaiselle kuulokkeet, joissa oli selostus myös suomeksi. Isommat lapset jo kuuntelivatkin innostuneina, mutta pienin totesi, että on päivälevon paikka. 

Somat pienet ja isommatkin puutalot tekivät minuun vaikutuksen. Lapset taitavat muistaa lähinnä sen, että ABBAn jäsenellä on koti reitin varrella tai Vasa-laivan uppoamispaikan. 

Ei taida kuitenkaan auttaa siirtää pakkaamista kovin pitkälle. Olen ymmärtänyt, että muuttotalkoolaiset pitävät siitä, että tavarat on etukäteen pakattu. Ehkä vielä yksi työjuttu (ja rivi suklaata) ja otan muuttolaatikon kauniiseen käteeni.

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!

Terveisin,

Anna

Kirjoittaja on huvilan rakennuttajan puoliso, joka lämmittelee kesän huvilaprojektia varten muuttamalla uuteen kotiin ja karkaamalla sen jälkeen ystävän kanssa minilomalle Kööpenhaminaan.

Istutusideoita Tukholmasta

Loistava Tukholman risteily takana ja paljon uusia ideoita nyt hautumassa. Sää Tukholmassa oli aurinkoinen mutta tuuli purevan kylmä. Sen verran etelämpänä siellä ollaan, että kirsikkapuut olivat täydessä kukassa tai jo ylikin eikä koivuallergikon nenä valunut. 

Vanhan kaupungin kaduilla ei vielä aamusta ollut ruuhkaa ja meidänkin kolmen lapsen, äidin ja mumman seurueelle riitti paitsi tilaa, myös nähtävää. Suosikkiterassiravintolani Le bar Rougen edessä oli tämän kevään puhuttelevimmat istutukset. Mitenköhän meillä hyasintti on ainoastaan joulukukka? Ja jos se nyt on Tukholmassa kevätistutusten pääosassa, montako kevättä myöhemmin niitä nähdään meillä Suomessa?

Muratin ja hyasinttien yhdistelmä oli tosi kaunis. Parasta tietenkin se, että tämä olisi itselläkin toteutettavissa. Muratti tuntuu myös talvehtivan ainakin täällä eteläisessä Suomessa aika hyvin ja sinnittelee vähemmälläkin hoidolla (siis hyvää puutarhahenkilökuntaa on nykyään niin vaikea saada).

Lasten kanssa Tukholman vanha kaupunki on ihana paikka kuljeskella vähän hiljaisempana aikana. Käveltiin rauhakseltaan ja pysähdeltiin välissä ottamaan kuvia ja tutkimaan pikkuputiikkeja. Mä löysin upeat mustat nahkahansikkaat, joissa oli mielettömän hienoa turkoosia tehosteena ja lähtihän jostakin mukaan yksi pehmohirvikin. Se onkin ihan riemastuttavaa, miten ruotsalaiset ovat kääntäneet hirvikannankin matkailuvaltiksi. On meillä paljon opittavaa.

Yhdellä kapealla sivukujalla oli näin kaunis kukkakauppa, Christoffers Blommor. Hiukan rähjääntyneet tikapuut, paljon reiluja laatikoita ja suloinen sekamelska erilaisia kukkia. Juuri sellainen maisema, josta haaveilen meidän huvilan pihamaalle, ehkä aivan siihen tulevan kesäkeittiön viereen. Hortensioita, pioneita ja murattia ainakin.

Pari laatikkoa onkin jo odottamassa. Toinen on nyt lehtikorina, toinen täynnä pyöräilykypäriä. Niitä tosin ei kovin montaa edes tarvita täyttämään yhtä laatikkoa. Pyöräilykypärälaatikko - siinäpä asia, joka vie tehokkaasti ajatukset puutarhaunelmista arkeen. 

Onneksi tähän arkeen mahtuu sekä kypärät että puutarhahaaveet. 

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa!

Terveisin,

Anna

Tätä blogikirjoitusta valmisteltaessa käytiin yhdellä (1) Helsinki-Tukholma-Helsinki-risteilyllä, syötiin neljä (4) aikuisten ja kuusi (6) lasten buffet-ateriaa ja uitiin pallomeressä 18-27 kertaa ja todettiin vastikään kohennetun Silja Serenaden raikastunut ilme. Tätä postausta kirjoitettaessa soitettiin useita remonttiaiheisia puheluita ja suunniteltiin tulevien viikkojen työprojekteja sekä selvitettiin kaksi (2) lievää leikki-ikäisten riitatilannetta sekä pidettiin mielessä lupaus kirjoittaa suihkurusketuskutsuista eikä  suinkaan istutuksista. Tämän postauksen julkaisemisen jälkeen syödään Kolmosen synttärijuhla-aterian arkiversio, makaroonilaatikko ketsupilla.

Kirjoittaja on wanna be -puutarhuri, joka ei osaa nimetä useimpia puutarhakasveja ja unelmoi viinitilallisen elämästä Provencessa. 

Sisävappu!

Aiemmin viikolla uhosin viettävämme vapun visusti sisätiloissa siitepölyn vuoksi. Vappuaaton lyhyttä kävelyä ystävien luokse ja takaisin lukuunottamatta aikuiset ovat onnistuneet tavoitteessa esimerkillisesti (tosin tässä on muutama tunti vielä vappua jäljellä, joten yllätyksiin on varauduttava). Vappuaatto oli oikein iloinen ja äänekäs neljän aikuisen ja seitsemän lapsen kesken!

Lapset, nuo villivarsat, saivat tänään erivapauden ja ovat ulkoilleet sään kylmyydestä ja sateesta huolimatta.

Mä sen sijaan paistoin sillä välin pikamunkit Marttojen ohjeella. Hiivaton taikina oli tosi nopea pyöräyt-tää ja saa erityispisteet siitä, ettei käsiä tarvinnut työntää taikinaan. Paistettaessa munkeista tuli hauskan muotoisia hahmoja. Kokeileva kokki lisäsi sokerin joukkoon nonparelleja, jotka eivät kyllä lopulta py-syneet munkin pinnassa juuri lainkaan. 

Vapun juhlatunnelma ja herkuttelu jatkuu meillä vielä viikonloppuna, kun juhlimme Kakkosen ja Kolmosen syntymäpäiviä. Kunhan munkit on syöty, laitetaan (taas) koti kuntoon ja paistellaan synttärimutakakut ja muut lasten toivomat herkut. Serpentiinit ja ilmapallot saavat hyvällä syyllä jatkaa koristuksena ainakin viikonlopun yli.

Hauskaa loppuviikkoa!

Terveisin,

Anna

Tätä blogikirjoitusta valmisteltaessa ja kirjoitettaessa nautittiin 11 munkkia, 6 lasillista maitoa ja 1 lasillinen simaa (kaupan), soitettiin 3 puhelua, joista yhdenkään aiheena ei kuitenkaan ollut hauskan vapun toivotukset sekä kuunneltiin ainakin seuraavat Edith Piafin kappaleet:

Non, Je Ne Regrette Rien (2 kertaa)
La vie en rose
Milord
Padam Padam
La foule
Paris
Hymne A L'Amour (sekin 2 kertaa)

Kaikki munkkeja syöneet saivat xylitol-pastillit ruokailun jälkeen ja vain 1 jätti toisen munkin syömättä kiusallisen sokerin varisemisen vuoksi. 

Kirjoittaja on kauppatieteiden maisteri, joka uneksii elämästä Ranskassa, mutta remontoi uutta kotia pääkaupunkiseudulla. 

Kevään ihanuus ja kurjuus

Koivun siitepöly teki tepposet, joten vaikka ulkona onkin mitä parhain sää, meidän perheen on parasta olla sisällä. Voisipa kukinnan aikataulua hiukan ennustaa, varaisin ensi kevääksi pakomatkan jonnekin kauas tähän pahimpaan aikaan. Tällä kertaa vappuun osuvaan ulkonaliikkumiskieltoon on syytä hiukan valmistautua. Kaupasta on haettava vähintäänkin munkinpaistoainekset plus piknik-evästä moneen makuun. Äitini jaksaa järjestää lapsenlapsille eväsretkiä vaikka olohuoneen matolle, jos sää ei muuta salli, mutta itse olen ehkä sitten liian kireä sellaiseen, joten meillä syödään mun aikana vain ruokapöydässä.

Pääsiäisen aikaan ehdimme onneksi jo hiukan iloita keväästä ja pienestä keväisestä eväsretkestä. Näihin kuvien Muumi-mukeihin mulla on hiukan hankala suhde. Ymmärrän, että monet niistä ovat keräilykohteita ja kuppi on sinällään sopivan kokoinen, mutta jos valita saa, juon mieluummin muumittomasta mukista. Tilanne on vielä pahempi Muumi-lusikoiden kanssa. En vain kerta kaikkiaan saa itseäni syömään sellaisella. Miellän Muumi-ruokailuvälineet niin lasten jutuksi, että haluan syödä sellaisella yhtä paljon kuin lasten kastelusikoilla. Tiedän, että tämä on arka aihe ja näin Tove Janssonin juhlavuonna silkkaa maanpetturuutta, mutta meillä on jokaiselle omat pimeät kohtamme. 

Kun nyt on todettu, että en ole tuolla ulkona ottamassa keväistä väriä hipiääni, voin kertoa, että olen jo pari vuotta käynyt ruskettumassa suihkurusketuskutsuilla. Tänäänkin siis suuntaan ystävän kanssa aloittamaan kesää espanjalaisella rusketuksella. Kerron niistä seuraavassa postauksessa sitten lisää.

Pikaista helpotusta kanssa-allergikoille ja hauskaa vappuviikkoa kaikille!

Terveisin,

Anna

Rento pääsiäinen

Olipa upea pääsiäinen! Kaikki osui just niin nappiin ja siihen päälle oli vielä niin aurinkoista ja lämmintä. Neljässä päivässä ehtii yhtä jos toistakin, etenkin kun ei ole wifiä käytettävissä. Meille on muodostunut jo perinteeksi viettää pääsiäislomasta puolet ystävien luona ja toinen puoli mökillä perheen kanssa. Muistelin eilen, että vuosia pääsiäinen oli lähinnä hyvää aikaa lukea tenttiin ja varsinainen pääsiäisen vietto oli vain unelma. Sekään vaihe elämässä ei kestänyt loputtomiin, vaikka tuntuikin loputtomalta.

Ystäväni kertoi pitävänsä päsiäisestä enemmän kuin joulusta (ja kunnon kristittynä niin kuuluukin, pääsiäinenhän on kristikunnan suurin juhla). Jouluun kun liittyy valtavasti valmisteluja ja monella myös paineita, jotka tuovat jouluun suoriutumisen ilmapiirin. Pääsiäisestä sen sijaan voi vain nauttia ilman suurempia esivalmisteluja. Meilläkin valmistelut olivat lähinnä keveitä istutuspuuhia ja suklaamunien hankintaa. Ei muuten helppo homma sekään, jos munat mystisesti tuppaavat häviämään tarjoiluastiastaan. Olisihan ne tietysti voinut piilottaa näkösältä, mutta eivät ne kaapissa niin kauniita ole.

Pääsiäispäivänä laiturilla istuessani mietin, mistä kokemani rauha ja onnellisuus oikein kumpuavat. Asiat eivät varsinaisesti ole menneet parempaa tai huonompaan, kunhan vain ovat. Huomasin sitten, että olen viime vuosien mittaan luopunut suorittamisesta miltei kokonaan. Voin antaa itseni istua paikallani ja nauttia auringosta ja lämmöstä ilman pienintäkään ajatusta siitä, mihin seuraavaksi "pitäisi" ryhtyä. Alan hiljalleen ymmärtää tarinaa Martasta ja Mariasta. Tiedättehän sen, jossa Martta puuhaa ja puuhaa ja Maria istuu Jeesuksen kanssa juttelemassa. Martta hermostuu ja pyytää Jeesusta puuttumaan asiaan. Jeesus vain toteaa, että Maria on valinnut hyvin ja sitä ei pidä häneltä ottaa pois. Reippaat kolmekymmentä vuotta Marttana ja nyt sielussa rauha Mariana. Kuka olisi uskonut.

Tähän rennompaan olemiseeni kuului myös rento pääsiäiskakku, joka syntyi Suolaa&Pippuria-blogin mutakakku-ohjeella. Päälle näteimmät suklaamunat, joita löysin ja tarjolle. 

Lämpimiä, rentoja päiviä jokaiselle!

Terveisin,

Anna

Pitkäperjantain tunnelmia

Ostin vihdoin uuden kameran ja pääsin sitä eilen kokeilemaan. Siinä onkin kaikenlaisia jänniä omininaisuuksia, joihin hiljalleen pääsen sisään. 

Pitkäperjantain ja pääsiäisen ohjelmaan kuuluu vierailuja niin ystävien luo kuin mökkeilemään. Koti onkin siksi jäänyt laittamatta pääsiäisasuun. Saimme asunnon myytyä muutama viikko sitten ja muutto häämöttää lähitulevaisuudessa ja jotenkin tuntuu, ettei enää tähän kotiin jaksa niin panostaa. 

Jännä juttu muuten, että lapsena pitkäperjantai oli tosissaan pitkä. Kavereille ei saanut soittaa ja päivän tunnelmakin oli synkkä. Niin sitä vain maallistutaan, että pääsiäisen aika on mitä loistavinta aikaa ystävien tapaamiselle.

Tatuointi on parantunut tosi nopeasti. Sitä ei siis tarvitse pitää levossa vaikka kuvasta voisi niin päätellä.

Muu perhe jo tuolla pakkaa, joten minunkin on aika maalata naamani ja mennä mukaan.

Aurinkoista viikonloppua!

Happiness is a choice!

Terveisin,

Anna

Count your blessings

Maanantaina oli ihan erityinen päivä: kävin ottamassa itselleni tatuoinnin synttärilahjaksi. Olin sitä jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ja nyt onnellisuusprojektin myötä ajatus kirkastui. Sanat on mulle ehdottomasti merkityksellisempiä kuin kuvat, joten tiesin alusta saakka, että jos otan tatuoinnin, sen täytyy olla teksti. Pyörittelin mielessä moniakin sanoja ja lauseita ja lopulta päädyin sanaan, joka toimii mulle muistutuksena olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, jota olen saanut.

Kiitollisuus on ensimmäisiä ja vaikeimpia asioita, joita onnellisuusprojektissani aloin harjoitella. Mulle sopii jokailtainen kiitollisuuden aiheiden listaus ja se on selvästi lisännyt onnellisuuttani viimeisten kuukausien aikana. Halusin kuitenkin vielä konkreettisen muistutuksen siitä itselleni. Tatuoinnin paikkakin on suunniteltu niin, että se on mun luettavissa ja erityisesti silloin kun olen onnellisimmillani eli paljain jaloin joogatunnilla tai hiekkarannalla. 

Tatuoinnin teki aivan mielettömän ihana Sini Pinup Tattoosta. Kyselin etukäteen suosituksia kavereilta ja kun kuulin Sinistä, olin varma, että löysin juuri oikean tekijän. Mulle niin ei olisi sopinut rento koputtelu minkään äijäpaikan ovelle (lähinnä siksi etten ole a) rento tai b) äijä). Sinin kanssa sovittiin asioista etukäteen sähköpostilla, joten mua ei juurikaan pelottanut mennä paikan päälle (varmuuden vuoksi on tietty hyvä vähän jännittää, jos on sen luonteinen ja minähän olen). Pinupin tilat Korkeavuorenkadulla on juuri sopivan tyttömäiset ja Sini niin ystävällinen ja avoin, että tunsin oloni heti mukavaksi ja kotoisaksi. Sini suunnitteli kuvan juttelumme perusteella ja kertoi mitä tuleman piti.  Eka kerta kun oli kyseessä, otin kuviakin muistoksi. 

Siskoni oli etukäteen kuvannut, että tatuointikipu on pahimmillaan kuin ihoa leikattaisiin veitsellä. Siitä en tiedä, ja tokihan se sattui, mutta jos on synnyttänyt, viidentoista minuutin pienen viiltelyn tunteen kestää hievahtamatta. Katsoa en uskaltanut ennen kuin oli valmista, joten oli mukavaa, kun Sini oli laittanut Youtubesta P!nkin videoita pyörimään ja sain ajatuksia vähän muualle.

Olin etukäteenkin tosi innostunut ajatuksesta ottaa tatuointi, mutta sitä ei voi verratakaan siihen iloon ja innostukseen, jota tunsin heti sen jälkeen. Oli valtavan voimaannuttavaa tehdä jotakin iloa tuottavaa vain itseä varten ja olenkin pääosin leijunut seuraavat päivät. Kolmen lapsen äitinä on vuosia tehnyt asioita lasten tai perheen näkökulmasta ja oma elämä on osittain (osittain joo, kokeile kokonaan) ollut paitsiossa. Onnellisuusprojektini tarkoituksenahan on lisätä omaa onnellisuutta ja elää omannäköistä ja täydempää elämää. Tatuoinnin ottaminen oli yksi askel eteenpäin sillä tiellä - ja iso askel olikin!

Dare to be different, dare to be you!

Terveisin,

Anna